Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

maanantai 26. joulukuuta 2011

Boxing Day- Tapaninpäivä

Lähdettiin tapaninpäivän lenkille ja kovan myrskytuulen lisäksi saimme nauttia myös tovin auringosta.
Metsään emme uskaltaneet mennä koska lenkkipaikassa oli niin valtavasti jättipuita katkennut mm tielle että ei ollut takeita etteikö sieltä olisi voinut tulla meidänkin niskaan oksia tms. Niinpä teimme lenkin aluksi aivan kuravaelli pellolla josta siirryimme vähän kuivempaan maastoon.

Kovasti on tuoksuja

Lystiä on

Ja taas mennään

Martha nauttii

Nuuskutellaan 

fun fun!!

Leikkihetki


Joulu mennyt noin muuten hyvin rennosti. Koirat saivat monta pakettia mummilta jossa oli mm. Marthalle kudotut säärystimet ruseteilla ♥ Mummi se keksii aina kaikkea. Saivat myös herkkuja ja pehmolelut. Yhdet paketit saivat repiä itse ja ruokapuolena tarjoiltiin keitettyä possunkieltä ja pikku nokare porkkanalaatikkoa.

Ulkoiltu oltas enemmänkin mutta myrskykelien vuoksi on täynyt miettiä tovi jos toinenkin minne täällä viitsii mennä ettei tule puita niskaan. Pitkillä yölenkeillä ollaan oltu nyt joka yö ja ne on kyllä mahtavia kun koirat saa revitellä koko lenkin irti ja jahdata citykaneja. Molemmat tietää jo paikan jossa lähes poikkeuksetta aina muutama kani lähistöllä. Rene on kunnon tykki kun kiihdyttää nollasta sataan ja Martha se pinkoo lyhyillä kintuillaan Renen perässä minkä kerkeää. On nuo vaan ihania tapauksia ja ennen kaikkea valloittavia persoonia molemmat. :)

Seuraavaksi sitten päivitystä ensi vuonna kjäh kjäh.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Rene did it again

Huomasin aamulenkin jälkee rapussa koiria kuivatessa että lattialla aikalailla verta.. Ei muuta kuin molempien tassut syyniin ja Renen etutassuhan se vuosi reippaammanlaisesti.
Voi räkä!!!
Rene veskiin, tassu suihkun alle että saatiin suurimmat moskat pois ja tämän jälkeen fikkarin kanssa kunnon syyni. Anturassa isohko vekki, voi plääh.
No nyt on pojalla sitten sukka jalassa ja ulosmennessä täytyneen suojata kunnolla.
Onneksi meillä on neljä tossua jotka itseasiassa ostettiin aika tarkalleen vuosi sitten kun Martha sai kurjan vekin anturaansa.  Että tämmöistä taas.. No onneksi ei mitään suurempaa kuitenkaan vaikkakin välillä nuo anturahaavat voi olla tosi kenkkuja saada umpeen. Toivotaan että Renen pippa tassu kuitenkin paranisi pian.
Aamusapuskan ja kintunpaketoimisen jälkeen piti antaa hyvänmielen luu että tulis parempi mieli, ja Marthalle tietysti kans. :))


Rene maiskuttelee luuta

Marthakin nautiskelee luutaan

tiistai 13. joulukuuta 2011

Tonttujuttuja

Nyt tulee tonttujuttuja.. Martha ja Rene simmut kiinni.

Tilasin koirille alku vuodelle uimalaan (Helsingin Koirauimala) ajan ja näin ollen pääsevät siis polskimaan uimaopettajan kanssa.
Renehän on käynyt aiemmin Hyvinkään uimalassa mutta nyt kokeillaan meidän lähistölle avattua paikkaa. Mielenkiinnolla odotan mitä Martha tuumaa tästä tapahtumasta. Marthahan on kova uimari luonnonvesissä mutta saas nähdä muuttaako halliolosuhteet neidin mielen. Uskoisin kyllä että kun kaivan kasan vesileluja esille ja kun alku kankeudesta päästään ja Martha pääsee vauhtiin niin kyllä siitä hyvä tulee. Reneä ei vesilelut kiinnosta mutta siinä vaiheessa kun kaivetaan namut esille niin kaveri ui vaikka kiinaan saakka.

Yritän saada kameran lainaksi tai kuvaajan mukaan jotta saisin ikuistettua nämä hetket. :)

Tein siskon Tahvo staffille myös lahjakortin kyseiseen uimalaan. Toivottavasti on heille mieleinen.

torstai 8. joulukuuta 2011

Joulukuun pörinää

Niin se on totta tosiaan jo joulukuu, Huisia!

Viikko takaperin käytiin tekemässä jälkeä ja voi vimpula meitin koirat oli taitavia.
Molemmilla oli kaksi kunnon kulmaa ja tähän lisänä tihkusade ja kostea havumetsä niin ei aivan helpoin juttu. Aloitimme tauon jälkeen lyhyellä jäljellä ja näin ollen molemmilla jäljen pituudeksi tuli n. 250m.
Rene suoritti ensin ja aluksi oli hieman ongelmia kun tähän aikaan vuodesta nuo juoksunartut kiusaa ja Renenhän piti nostaa kinttua tottakai metrin välein. Alku kankeuden jälkeen Rene sitten vihdoin pystyi keskittymään itse asiaan ja teki jäljen hienosti loppuun asti parin jäljelle palautuksen jälkeen. Hieno suoristus kuitenkin :)

Martha pisti mutkat suoriksi. Kun hain neidin autosta, oli sillä innostus noussut nollasta sataan ja häntä teki epämääräisiä liikkeitä vauhdilla. Tiedossa siis fun fun!!
Martha teki jäljen priimalleen. Ei poikennut kertaakaan jäljeltä vaan paineli kuin höyryveturi eteenpäin aina "kaadolle" asti.
 Marthalla tuppaa olemaan tuota innokuutta ja vauhtia astetta enemmän niin pitääpä välillä hieman hidastaa tahtia ja ns. rauhoittaa menoa.
Mahtava suoritus myös Marthalta. :)


Olen ostetellut jo muutamia joululahjoja ja voi jumpe kun nuo lahjat, niin paketoidut kuin paketoimattomatkin koiria kiinnostaa. Kun selkäs käännät niin ovat vuoronperään lahjojen kimpussa. Rapina vaan kuuluu ja kun menet kattomaan että mitäs täällä touhutaan niin poistuvat vihellellen paikalta. Hassuja :)

Tänään teimme reippaan päivälenkki koko uutelan kiertäen ja Rene korkkasi muurahaiskarhupuvun eli fleecehaalarin. Sen verran tujakka tuuli puhalsi ja koska tiesin että puolet lenkistä tulemme kävelemään merenrannalla/kalliolla näin parhaaksi pukea hra koiven. Rene ei ollut moksiskaan, päinvastoin tais vaan tykätä kun oli lämmin lenkkeillä. Uutelaan tiluksia kunnostetaan ja sinne tuotu hevosia ja poneja ohikulkijoiden iloksi.
Martha katseli hevosia silmät lautasen kokoisina ja Rene oli tyypilliseen tapaan kun ei olis mitään hevosia nähnytkään. Renellä on tapana olla kuin muina miehinä että jaa, mitä hevosia kun niitä kohdataan. Ilmeisesti sen verran kuitenkin jänskättää astetta suuremmat kaverit että paree olla mahdollisimman huomaamaton. :D

Olen plärännyt ensi vuodelle näyttelyitä ja miettinyt että minne noita veisi ja vieläkö Reneä viitsisi viedä.
Renen ell todistus saapui juuri viime viikolta kenneliitosta koskien häntätapaturmaa eli sen osalta ei ongelmia mutta sitten taas kun Renellä on myös todistus varpaasta joka sojottaa suorana (astui lasiin ja jänne meni poikki vuonna 2006) niin onko kahdessa noinkin näkyvässä "viassa" jo astetta liikaa että kehtaa tuomarin eteen viedä? Pitää miettiä rauhassa ja ilmoitella fiiliksen mukaan jos siltä tuntuu.
Marthan ajattelin viedä seuraavaksi vaasaan ja sitten kesäksi pari ryhmistä eli pienissä määräissä pysytään.

Renen kanssa otettu nyt tehotottikset ja seuraaminen ja luoksetulo saatu taas balanssiin. Sivulletulo ja seuraaminen on Renen juttuja. Ne menee hienosti ja Renen into tehdä on aivan omaa laatuaan.

Marthan kanssa olemme jatkaneet temppukoulua. Vielä preppaamme peruuttamista mutta olemme ottaneet kuvioon mukaan jo peruutus- istu-luoksetuloa niin että peruutan Marthan kanssa näin aluksi kunnes neidillä alkaa luistaa homma yksikseen.
Kivi leikki on myös hyvässä noususuhdanneessa. Kävellessä katson kaukaa jo valmiiksi isohkon kiven johon bm mahtuu seisomaan. 2-3 m ennen kiveä sanon KIVI jolloin Marthan pitää hypähtää kivelle.
Haastavaksi olen tehnyt tätä niin että meillä muutama ns. kivipaikka jossa sopivan kokoisia kiviä 2-5 kiven ryppäissä ja näin Marthan pitää hieman miettiä että mihin hyppää. Tällöin en osoita mitään kiveä erikseen vaan annan Marthan itse bonjata että menisi kivelle joka lähimpänä minua koska siitä saa luonnollisesti palkan. Muutaman kerran on mennytkin "oikealle" kivelle eli mielessäni katsotulle kivelle mutta vielä harjoitellaan. Pääasiahan näissä temppujutuissa on edelleen se tekeminen ja onnistuminen. :)

Alku viikosta kävimme taas murren murkinassa hakemassa sapuskaa. Tulipa ostettua pitkästä aikaa myös possun kylkirustoja ja kyllähän ne vaan taas maistui. Ei siinä kauaa mene kun pikkuiset pistää rustot parempiin suihin, röyh. Kun me nyt saatais hankittua se arkkupakastin tai oikeastaan kun olis vaan tilaa niin meillä olis semmonen jo. Renen satsi on aina se 30kg kerrallaan ja siihen päälle Marthan sapuskat niin ei sinne pakastimeen sitten tarvitsekkaan enää muuta laittaa.
Ostin muutama kk takaperin murresta Grizzlyn lohiölyä ja on kyllä ollut hyvää ja ilmeisesti myös maistuvaa. Muutenhan nuo saavat pellavaöljyä ja kahdesti vuodessa olen antanut viacutan purnukat per nuppi. Mutta nyt en usko että tarvitsee enää viacutania kun löysin tämän lohiöljyn. Voin lämpimästi suositella ihan jo siitäkin syystä että tämä ensimmäinen löhiöljy joka selvästi maistuu karvatassuille.

Jahka saadaan lumet maahan niin sitten onkin taas madotusten vuoro.



Notta tämmöistä tällä kertaa. Ens kerralla toivottavasti saan laittaa päivitykseen mukaan kauniita lumisia kuvia.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kauniita muistoja

Katselin koneelta vanhoja kuvia ja huomasin että 4.11 tuli jo kolme vuotta Stinan poismenosta.
Mihin tämä aika menee? Muistan sen päivän kun eilisen, kun raskain askelin kävelin eläinlääkäriin Stinan kanssa katsomaan vielä viimeisen kerran olisiko mitään enää tehtävissä.

Huh raskaita muistoja mutta silti niin rakkaita ja ihania.
Stinan sisko Jane poistui keskuudestamme jo 05/2006 ja Stinan veli Hulk lähti saappaat jalassa 11,5 vuoden iässä 02/2011. Neljännestä pennusta meillä ei koskaan ollutkaan mitään tietoa. Maalle se aikoinaan lähti mutta ei siitä sen koommin mitään kuulunut.

Laitan Stinasta muutaman kuvan vuosien varrelta. Nuoruuskuvat on kaikki siskon koneella tallessa mutta tässä nyt kuitenkin vuosilta 2007-2008 joitakin kuvia.


Stina venekerhon vahtivuorossa 07/2007

Uutelassa talvikävelyllä 01/2007

Mustikkamaalla yökävelyllä 08/2007

Stina kallvikinniemessä 06/2007


Stina uutelassa 01/2008

Stina kallvikissa 08/2008

Stina uutelassa, paikassa jossa vietimme monia ihania hetkiä. 10/2008


Viimeisen kuvan jälkeen alkoi Stina näyttää väsymyksen merkkejä ja jossain sisimmässäni tiesin että yhteinen aikamme käy vähiin. Stinaa tutkittiin ja kaikki näytti olevan kunnossa kunnes eräs aamu oli vanha rouva hyvin kipuisen oloinen. Lähdimme siltä istumalta eläinlääkäriin jossa rtg kuvat paljastivat sydämmen ympärillä olevan omituisen "massan. Tämä tieto oli kuin olisi tippunut sata kiloa sementtiä niskaan. Lyyhistyin eläinlääkärin aulan penkille mutta pidin itseni silti koossa, halasin Stinaa ja kerroin kuinka rakastin. Ajoimme McDonaldsin kautta kotiin ja stina sai juustohampurilaisen. Olin luvannut että sitten kun eronhetki kun lähenee, ostaa mami "ampurilaisen" ja se lupaus piti pitää. Tästä meni kaksi päivää ja sain ajan sydänspecialistille josta paljastui että Stinan sydämmen ympärillä valtava kasvainmassa. Heikki Putro varmisti vielä ultra ja rtg kuvat ja päätös oli tehtävä.
Hyvästelin Stinan 9 vuoden ja 2kk ikäisenä 4.11.2008 klo 15.45.

Kiitos rakas ystävä kaikista niistä ihanista hetkistä, kaikista niistä ihanista yökävelyistä, kaikista niistä ihanista ystävistä jotka kauttasi opin tuntemaan. Sinä annoit kaikkesi ja opetit paljon, uskollinen ystävä. Kiitos ♥

Martha sai tehtäväkseen täyttää suuret saappaat ja täytyy kyllä todeta että tuo tyttö, nappisilmä ja sydänkultainen on onnistunut tehtävässään paremmin kuin ehkä kukaan muu olisi voinut.
Jos jollakin elävällä olennolla on sydän puhdasta kultaa niin se minun Martha. :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Mitäs kuuluu?

Niin, mitäs meille kuuluu? No ei kummempia.
Molemmat koirat voineet hyvin ja kovasti jo talvikelekä odotellaan.

Ehkä suurin uutinen on että Martha oppi vihdoin ja viimein peruuttamaan pelkästä käsimerkistä.
Tätä on hiottu kauan ja viikko takaperin myöhäisellä iltalenkillä se sen vihdoin hoksaksi.
Aiemmin se on aina pistänyt pepun maahan mutta nyt mennään pitkää matkaa yhdessä taaksepäin.
Tarkoitus on jatkaa tätä "suuren suurta" taitoa niin että Martha peruuttaa pelkästä käsimerkistä minun seisoessa paikallaa, istahtaa kesken peruuttamisen käskystä ja lopuksi tulee luokse käskystä.
Jotta tuohon pääsemme, tulee se vaatimaan monen monta toistoa ja paljon namia mutta kyllä me se vielä joku päivä osataan.
Ehkä eniten iloitsen kuitenkin siitä valtavasti innokkuudesta mikä Marthan koko olemuksesta houkuu kun se saa tehdä. Se on aivan sama seurataanko vaiko opetellaan uutta temppua. Tekemisen into ja ilo on tuolla tytöllä kova. :)

Rene puikkonokka voi myös mukavasti. Muutamana päivänä on selvästi ollut vähän kylmissään kun mittari mennyt pakkasen puolelle mutta jahka se taas tottuu niin ihan pienet pakkaset ei sitten menoa taas haittaa.
Renelle on onneksi kylmän talven varalle hommattu muurahaiskarhupuku ja entuudestaan sillä on karvakauluksellinen paksu talvitakki. Jos ei noilla pärjää niin ei sitten millään.
Otin Renen kanssa pientä tottista pitkästä aikaa tänään ja täytyy kyllä todeta että himppasen useimmin vois tehdä. Rene tykkää myös tehdä kovin eri juttuja koska niistä saa namia ja valtavasti kehuja. Jostain syystä Rene tulee nyt eteen istumaan vaikka annetaan käsky; vierelle. Toinen missä pientä hienosäätöä on vapaa sanan kanssa. Rene kyllä tietää VAPAA sanan ja vaikka sille sanoisi vappu, vaara tms niin eipä ole ennen takamustaan maasta nostanut, paitsi tänään.
Nyt siis myös Renen kanssa tehtävä useimmin ja muisteltava kuinka nuo asiat oikeasti tehtiinkään. Ihan on oma moka kun "laiminlyönyt" oppeja. Ehkä sitä on Renen kohdalla automaattisesti kuvitellut että kun se kerran ne jo osaa kunnolla niin miksi niitä nyt tarvisi niin usein toistella. Mutta ideahan ei siinä olekkaan, vaan se yhdessä tekeminen. Kyllä se oli selvästi molemmille taas tänään tärkeä juttu kun saivat sen oman hetkensä ja tuli onnistumisia. :)

Mukavahan noiden kanssa on touhuilla. Niin äkkiä vierähtää tunti jos toinenkin ja koirat tykkää, sehän se siinä kuitenkin parasta on.

Kameraa on kannettu mukana todella todella vähän. Niin synkkiä kelejä ollut muutenkin että kukapa tuolla haluais sumuisia peltokuvia ottaakaan.

Alla nyt kuitenkin yksi kuva viime sunnuntaiselta päiväretkeltä ja oli muuten kaunis päivä. Pakkasta pari astetta ja aurinko paistoi, huoh.



Nyt jäämme odottelemaan lumisateita ja kauniita pakkaspäiviä...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Seinäjoki KV ja lomatunnelmia

Vajaa viikon verran nyt lomailtu lakeuksilla ja kyllä on taas ollut ihanaa.

Viime viikon perjantaina kun tänne saavuttiin niin lähdin aikalailla samantien seinäjoki areenalle näyttelyjuttuja laittamaan valmiiksi. Siellä vierähtikin mukavasti muutama tunti kieltokylttien ja pokaalien kanssa.
Lauantaina aamulla suuntasimme dallukehän laidalle jossa ystävän dallu kävi pyörähtämässä. Eri tuli mutta ei sijoituksia ja on muuten Lyylin viimeinen serti todella tiukassa hitsivie.

Sunnuntaina aamulla sitten Martha autoon ja areenalle.
Marthaa ei kiinnostanut pätkääkään koko touhu ja kun tähän lisätään kahden tunnin odottelu ennen kehiä niin hohhoijaa. Kaikenlisäksi unohdimme ottaa häkin mukaan jossa M olisi voinut rauhassa pötkötellä. Jos huhtikuussa vaasan kv.hen mennään vielä niin se saakin olla sitten viimeinen hallinäyttely. Odotamme siis kesän ulkonäyttelyitä jossa neiti paljon paljon rentoutuneempi ja jopa häntä heiluu.
Martha on luonteeltaan hyvin pehmeä ja jollakin tapaa ahdistuu hallihälinästä. Normaali arjessa pehmeys ei haittaa tai näy millään tapaa mutta sisänäyttelyissä jossa sadat koirat haukkuu, on ahdasta jne sen huomaa hyvin.. Normaali M on iloinen, leikkisä, kova juttelemaan ja äärettömän hyväsydämminen. Ei häntä koipien välissä ja korvat luimussa.
Kun laittaa puntariin näyttelyt ja harrastukset niin tottahan se meillä menee niin että harrastusjutut vie voiton. M loistaa kun saa tehdä töitä ja oppia uutta. Olen sanonutkin että meillä vähenee näyttelyt ja keskitymme jatkossa enemmän harrastusjuttuihin jossa niin omistaja sekä koira oikeasti viihtyy.
Tavallaan sitten harmi kun itse tykkäisin myös käydä näyttelyissä.. hmm. Tämähän on selvästi kolmannen koiran paikka hih. Martha onneksi palautui Seinäjoen jälkeen aivan normaaliin samantien kun päästiin hallin ovesta ulos. Sitten oli taas kaikki jees ja häntä heilui. :)

Bullmastiffeja oli ilmoitettu 11kpl josta taisi yksi olla pois. Perjantaina sain kurkata luetteloa ja kauniita ja hyvin pärjänneitä koiria tulossa eli lähdimme siitä että jos eh saadaan niin olemme tyytyväisiä. :)
Avo-eri avk2
Rodunomainen lähestyttäessä
Tuomari; Saija Juutilainen, Suomi

Eri tupsahti ja arvostelu oli hyvinkin mukavaa luettavaa. Sanomista tuli että saisi esiintyä jämäkämmin/ tyhdikkäämmin ja ei ihmekkään. Saamme siis olla tästä eristä todella tyytyväisiä.

Nyt tulee ainakin puolen vuoden tauko näyttelyistä, pyrimme pudottamaan Marthan painoa ja etsimään kiinteämpää vyötäröä eikä muuten tekis pahaa meikäläisellekkään ;)


No mitäs muuta me ollaan täällä puuhailtu?
Ulkoiltu, Pyöritty mudassa, juostu peltorallia, syöty mutaa, treffattu dallutyttöjä, riehuttu beagletyttöjen kanssa ja nautittu elämästä.
Vielä olisi tarkoitus pyörähtää agihallissa ja jos hyvin käy niin sieltä sais muutaman kivan kuvankin muistoksi.

Alla vielä muutama kuva tämän päivän lenkiltä kun suuntasimme todella korpeen.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Syysterveiset, syysterrrveiset

"sadepisara kutittaa nenän vartta
    kostea maa tuoksahtaa nenään
      metsän värit silmiä hivelee
         hiljaisuus korvia sivelee
            suuhun syksyn makuja kerään
  näistä syntyy oivalluksen kartta
ei hymyä ellei anna hymyn tulla"
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 10. lokakuuta 2011

Renen päivä

Kultapoikamme Rene tänään 8v 



Marthan paras kaveri, perheen naisväen uskollinen suojelija, mamin kainaloinen ja silti niin kloppi.

Illalla herkutellaan kunnon luilla.



tiistai 4. lokakuuta 2011

Kuulumisia

Päivitystä meiltä.


Reneltä poistettiin tikit ma 26.9 ja kaikki näyttikin varsin hyvälle kunnes ke 28.9 huomasimme hännän olevan jälleen avoinna. Ei muuta kun ell luokse jossa töpö tikattiin taas uudestaan umpeen. Tällä kertaa tikkejä pidetään kolmisen viikkoa ja Rene syö saman aikaisesti kahta eri antibioottia.
Töpö näyttää kaikin puolin hyvälle nyt joten taas pidämme kaikki sormet ja varpaat ristissä että vastoinkäymiset olisi tältä erää ohitse.
Renen yleisvointi on aivan normaali. Ei onneksi tunnu töpö vaivaavan millään tavoin ja poika on normaaliin tavoin, erittäin iloinen ja leikkisä kloppi.

Sitten Martha.
Kiinnitin männä viikolla huomiota kovaan merkkailuun, nuolemiseen ja siihen että urokset käyttäytyi niin kuin Marthalla olisi ollut tärpit päällä. Pe 30.9 ei  muuta kun ell luokse oikeassahan minä olin. Tulehdushan siellä jota hoidetaan nyt antibioottikuurilla. Pissan viljelyssä ei onneksi löytynyt mitään kasvustoa eikä kiteitä, pelkkä virtsis vaan.
Matha onneksi popsii lääkkeet hyvin ruoan seassa ja kuuri ilmeisesti auttanutkin koska älytön merkkailu ja nuoleskelu vähentynyt kovin. Renellä antibioottien napostelu alkaa ilmeisesti jo tökkimään eikä ihmekkään. Vaatii siis pientä kikkailua että pillerit saadaan kurkusta alas.
Neitosen vointi on myös ollut koko ajan muuten aivan normaali ja hyvä.
Mistä lie saanut moisen tulehduksen pöh.

Mutta siis muuten meillä voidaan varsin mukavasti. Rene nyt ei tykkää sitten pätkääkään näistä sadekeleistä vaikka onkin sadetakki päällä. Marthaa taas ei pienet sateet häiritse varsinkaan jos saa vapaana rellestää.

Viime viikonloppuna Martha taas näytti kuinka teinari se oikeastaan vielä onkaan. Olimme kiertäneet 1 1,5h ajan vuosaaren uutelan ja kotimatkalla Martha päätti sitten ettei haluakkaan vielä kotiin. Ihmisiä pursuavan kahvila Kampelan edustalla Martha otti hihnan suuhunsa ja alkoi repiä sitä kertoen että ei vielä kotiin! Minua alkoi naurattaa aivan älyttömästi ja tietäähän sen että siinä vaiheessa viimeinenkin auktoriteetti koiran silmissä varisee. Martha otti juoksuspurtin ja säntäsi lähimmälle jumalattoman kokoiselle karahkalle ja alkoi heitellä sitä suulla ilmaan, samaan aikaan minua silmiin tuijottaen että hähää. Ilnmeisesti vähäiset yöunet verotti niin että tässä vaiheessa hörisin ja nauroin jo aivan ääneen ja tämähän toi Marthalle lisää esiintymisaikaa. Sanoin että noniin, nyt mennään kotiin jolloin Martha heittäyty kyljelleen maahan ja roikkui remmissä. Ai luoja mä nauroin niin että meinas pissat tulla housuun.
Martha 2v 4kk ei tahdo kotiin ja jos ei saa haluamaansa läpi niin käyttäytyy kuin pieni lapsi joka ei saa karkkia juuri silloin kun HÄN ITSE haluaa. :D
No siinä se hetken makasi kyljelleen ja tuijotti meikäläistä silmiin että lähtisinkö leikkiin mukaan. No en lähtenyt ja vasta kun sanoin että NYT Martha KOTIIN, alkoi tapahtumaan. Sitten se käveli loppu matkan maailman surullisin ilme päällään koska oli kokenut vääryyttä kun ei saanut tahtoaan läpi.

Mietin vain että kuinkahan moni kaffilassa istunut tuolloin mietti että voi voi, eihän tuosta touhusta tule yhtikäs mitään. :D

Voi Martha ♥

Ensi viikon maanantaina vietämmekin Renen 8v synttäreitä joten seuraavaksi ehkä synttärikuvia sitten. :)

perjantai 16. syyskuuta 2011

Takapakista päivää

Renen häntäepisodi jatkuu...

Huomasimme alku viikosta ettei häntä ollut mennyt kiinni tikkien poiston jälkeen.

Tänään meillä oli heti aamusta leikanneen lääkärin luona tarkastuskäynti.

Häntä kuoliossa ja uusinta leikkaus välittömästi.

Leikkaus meni hyvin ja nyt on pojalle sitten töpö. Tällä kertaa lähti 16cm/5nikamaa ja nyt todella toivon koko sydämmestäni että tämä oli tässä ja parantuminen lähtisi hyvin käyntiin.

Tähän aivan tahattomaan ja äärettömän älyttömään ja turhaan tapaturmaan mennyt nyt yli 700€ joten taas muistuttelisin että ottakaa se vakuutus. Vaikka olisi kuinka perusterve jne jne niin aina voi sattua vastaavanlaisia onnettomuuksia.

Nyt Rene ei rieku eikö hötkyile vaan keskitymme täysin siihen että häntä saadaan kuntoon.

Näillä tunnelmilla viikonlopun viettoon joka tosin menee minun osalta täysin töissä mutta ukko onneksi vapailla ja kotosalla.

Alla kuva uudella mallilla. Luonnossa hännällä pituutta enää 15cm.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tikattuja hetkiä, sekunnin juoksupätkiä ja lenkkikuvia

Aluksi vähän Rene kuulumisia.
Kävimme perjantaina poistattamassa tikit hännästä. Kaikki ihan ok mutta hännänpään ihossa pieni tulehdus jonka vuoksi Rene jatkaa nyt toista antibioottia vielä muutamia päiviä ja häntään laitetaan myös salvaa.
Itse töpö eikä hoitotoimenpiteet poikaa paljon haittaa. Ihan on iloinen vesseli jolla tuo häntä tuntuu aina heiluvan. Onneksi :)

Lauantaina taas olimme Hyvinkään vinttikoiraradalla leikkimielisessä juoksukilpailussa (Seropisäntäily).
Alunperin joukkueessa piti olla mahtava pinkoja Thö Rene mutta häntäepisodin vuoksi Rene pääsi vain kannustusjoukkoihin.
Meidän joukkue koostui seuraavanlaisesti. Onni 2v (seropi), Martha 2v (bm) ja Viksu 1v (tanskalais-ruotsalainen pihakoira)+  kannustaja Rene joka huiski violetilla hännänpäällä meille vauhtia ja näin ollen piti keksiä joukkueelle osuva nimi.
Näinpä meistä sitten tuli; Team Puikkonokat & Turbohuuli 

Meillähän oli siis totaalisen amatöörijoukkue mutta mottonamme toimikin; elämä on laiffii!! Eli rennosti vaan ja iloisella mielellä hauskaa pitämään ja tämä kyllä meni niin nappiin.
Kaikki kolme koiraa juoksivat elämänsä ensimmäistä kertaa käsivieheen perässä ja aivan mahtavasti menikin. Onni ja Viksu hoiti homman mahtavilla ajoissa kun taas Martha päätti kesken juoksua käydä moikkaamassa radan toisella puolella olevia tiimikavereitaan ja näin ollen saimme "muutaman" lisäsekuntin... maaliin kuitenkin loppujen lopuksi juosten. Hyvä me!! :)

Summa summarun.
Super mukava touhupäivä koirien kanssa  ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.

Nyt täytyy kilauttaa Renen kasvattajalle ja kysyä että kuka huolis amatöörit aina välillä viehettä juoksemaan. Rene onkin nuorempana juossut jonkun verran mutta Marthan yllättävän innokkuuden vuoksi olisi mukava päästä uudestaankin kokeilemaan.

Alla muutama kuva säntäilyistä.

Martha jolkottelee
Viksu vauhdissa

Onni lähes lentää


Sunnuntaina suuntasimme Pitkäkoskelle reilun parin tunnin lenkille. Arska mollotti ja ilma oli muutenkin mitä mainioin. Alla muutama kuva tältä retkeltä.

Tästä lähdettiin

Komea Renehän se siinä

Martha nauttii elämästä

Hepulin tynkää

Maisemaa 

Piti tulla prinsessakuva Marthasta mutta olikin tuo nassu aavistuksen likainen heh heh

-Loppu-


Lopuksi Martha ja Rene haluaa muistuttaa että jokainen kaivaisi heijastimet esille näin syksyn tullessa :)



maanantai 29. elokuuta 2011

Potilas Rene

Renelle kävi pieni vahinko. :(
Olimme kauppamatkalla ja päätimme ohimennen käydä punnitsemassa Renen. Ell asemalta ulostultaessa Renen häntä jäi raskaan ulko-oven väliin, kuului jumalaton ulahdus ja se oli sitten siinä. Ei kun takas sisälle ja lääkäri totesi heti että häntä luultavasti poikki.
Rtg-kuvat kertoivat että häntä kokonaan poikki ja ylempänä vielä komea murtuma.
Rene lähti välittömästi operoitavaksi ja muutaman tunnin päästä saimme hakea poika poloisen kotiin.
Häntä amputoitiin 5 & 6 taaimpien nikamien välistä eli kaiken kaikkiaan 8cm lähti pois.

Voiko näin paskaa tuuria enää ollakkaan?

Onneksi leikkaus meni hyvin ja saimme pojan kotiin vällyjen alle monen silmäparin tarkkailtavaksi.
Martha vaistosi selvästi että nyt ei kaikki ole kunnossa. Haisteli varovasti Renen tassua ja meni vaisusti soffalle, lähelle Reneä makoilemaan.

Tuli kallis punnitusreissu heh heh. Luojalle kiitos että molemmilla on vakuutus. Mutta eikös se niin mene että rapatessa roiskuu jne jne...

Kiitosta vaan vielä Vetekin henkilökunnalle joka hoiti meidät ilman ajanvarausta ja eritoten ell Mia Norrgårdille joka jäi ylitöihin operoimaan Reneä kuntoon. 

Alla kännykällä napsaistu kuva kun Rene alkaa heräillä.




lauantai 20. elokuuta 2011

Kokkola rn 20.8

Bullmastiffeja oli 7 kpl ja Martha olikin ainoana omassa luokassaan. Vain yksi uros sai SA.n ja oli näin ollen ROP. Neidin eh putki saatiin kumottua hihaa :)
Avo eri1
Rodunomainen lähestyttäessä
Tuomari Irina Poletaeva, Venäjä


Kiva oli pyörähtää Kokkolassa ja näyttelyn jälkeen mentiin torille jätskille ja kaffille.Tulipahan sekin nyt koettua ja tais olla meikäläisellä ensimmäinen kerta kun kokkolassa olin.

Nyt näyttelyistä breikki ja seuraavaksi sitten vasta seinäjoehen kv.hen. Jahka kotiudumme lomareissulta niin aloittelemme hiljalleen jälkijuttuja ja jos muistin virkistämiseksi myös vähän tottisjuttuja. Mutta nyt emme niitä vielä mieti vaan nautimme elostamme täällä kuin ellun kanat.
Eilen olimme ukon veljen tonttia aitaamassa ja kyllä meni taas koirilla lujaa kun Renen ja Marthan lisäksi tiluksilla kirmasi dallutytöt Busa ja Lyyli. :)

Alla vielä kuva tämän viikon ja oletettavasti tämän kesän viimeisestä mökkireissusta. Kuvat kiteyttää hyvin sen mitä tässä on touhuttu kolmatta viikkoa.

Härmän pelloilla häjyilemässä

Erään kaverin osuvaa tekstiä lainaten; kuin Tauno Palo ja Ansa Ikonen viljapelloilla 

Kerrankos sitä koirat nyt pöydällä

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Keuruu rn 14.8

Bullmastiffeja kolme narttua ja tiukalla linjalla oli tuomari, nimittäin kaikki kolme bullmastiffia saivat eh.n Marthan eh putki näyttää siis jatkuvan :)
Avo eh
Rodunomainen lähestyttäessä
Tuomari Harto Stockmari, Suomi


Alku viikosta vetäydymme taas mökkielämän saloihin muutamaksi päiväksi. Viime viikolla mökillä olikin aika hulina kun saimme kauan odotetut, perinteiset mökkivieraat vierailulle. Siinä sitten olikin menoa ja meininkiä ja Renellä oli hyvät oltavat kun kolme kimulia vahdittavana.
Ensi viikonloppuna meillä on vielä kokkolan ryhmänäyttely ja sen jälkeen saa sitten hetkeksi riittää ja keskitytään super mukaviin jälkijuttuihin molempien koirien kanssa. :)

Rene, Busa, Martha, Lyyli

Meikäläinen koiruleiden kanssa soutelemassa

Hepulihetki menossa

Koirien lomaposti

Väsyneet mökkeilijät



tiistai 9. elokuuta 2011

Saarijärvi kr 7.8 + muuta löpinää

Bullmastiffeja oli ilmoitettu 2 joista toinen ei kuitenkaan tullut joten martha oli ainukainen.
Avo eh
Rodunomainen lähestyttäessä
Tuomari Rodi Hubenthal, Norja

Martha esiintyi tosi mukavasti ja arvostelu oli ihan mukava. Jälleen kerran saimme moitteita että neiti on liian plösö. Päivä oli pitkä sillä anopin beagle junnu kävi myös kehässä ja tämän jälkeen vielä ystävän dallu narttu. Kaikki tytöt saivat eh.n eli semmoinen päivä se :)
Tulevana viikonloppuna Martha esiintyy sitten keuruun ryhmiksessä jonne ilmoitettu 4 bullmastiffia.

Loma täällä lakeuksilla on mennyt mainiosti. Neljä koiraa (toisinaan myös kuusi koiraa) pitää huolen ettei aika käy pitkäksi. Ollaan käyty vierahilla monessa paikassa, käyty oikeen maalla sikalan tuoksuissa ja eilen poikettiin mökillä iltauinneilla. Tänään lähdemme taas mökin rauhaan muutamaksi päiväksi, ihanaa :)
Koirat on nauttinut silmin nähden elostansa täällä. Paljon ulkona olemista, ei remmejä ja paljon sakkia ympärillä.
Martha ja Nanu 

Pikku likkojen pihahepulit

Hetki ennenn Renen "hyökkäystä"