Kauheesti lahjoja

Nyt on joulu vietetty ja se meni meillä mukavasti kyläillen, ulkoillen, hyvin syöden ja saunoen.
Aattona olimme minun äidillä jonne kokoontui koko sisaruskööri puoliskoineen. Martha ja Rene oli mukana myös. Tällä kertaa siskoni 5 vuotias uros staffi Tahvo ei tullut keimeihin mukaan koska pojat ei oikeen toisistaan tykkää. Ensi kerralla on sitten taas Tahvon vuoro.
Hyvin syötiin ja kauheesti lahjojakin tuli. Illalla Ode ja Pade oli niin katki että söivät ja painelivat nukkumaan.

Ode ja Pade esittelee saamiaan joululahjoja

Ode ja pieni nenä

Joulupäivänä menimme sitten miehen siskon perheen luokse ja siellä odotti Marthan lemppari tyttö, Venla 2v.

Venla halasi Marthaa monta kertaa ja kaverukset makoilivat vierekkäin pitkän aikaa. Venla on vauvasta asti tottunut koiriin ja sen vuoksi ei niitä pelkää ja osaa olla koirien lähellä tosi nätisti. :)

Veimme vielä lopuksi koko köörin kesken hautuumaalle pari kynttilää tuikkimaan.

Ja taas oli Martha ja Rene aivan katki kun kotiin päästiin. Rankkaa tuo kyläily. :)

Eilen pidimme sitten jonkin sortin beauty-päivän.

Molemmat madotettiin, annelit (anaalit) tsekattiin, korvat puhdistettiin, Renen hampaat pestiin ja kynnet napsittiin molemmilta.

Martha ja Rene toivottaa hyvää ja turvallista vuodenvaihdetta!!

Riemukasta Joulua

Tule Joulu,

tuo pehmeää lunta

puiden oksiin hauraisiin.

Joulun rauhaa, kuin suloista unta

tuo mieliimme kiireisiin.

Ihanaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013 

Vuosi 2012

Niin vaan tämäkin vuosi on pian ohi ja on aika pysähtyä ja kerrata mitä Marthan ja Renen vuoteen on mahtunut.
Meidän perheen suurin muutos tapahtui huhtikuussa kun koko poppoo muutti saman katon alle. Loppui se kahden asunnon väliä ramppaaminen ja vaikka välimatkaa ei 15km enempää ollutkaan niin kyllä se aika ajoittain kävi rankaksi kun aina piti miettiä missä on mitkäkin tavarat ja joskus tuntui että M & R oli hieman hämmennyksissä kun edes takaisin mentiin.

Huhtikuussa Martha suoritti agilityn alkeiskurssin hienoin "arvosanoin" eli viimeisenä tuntina suoritti kahdeksan esteen radan upeasti alusta loppuun. Hyvä me!

Kesäkuussa Martha rakas täytti 3 vuotta.

Heinäkuussa Rene kastroitiin ja kaikki meni onneksemme hyvin ja poika toipui hyvinkin nopeasti.

Elokuussa meidän perhe vaihtoi autoa. Farkku mondeossa pysyttiin toki mutta vuosimalli pompsahti neljä vuotta tuoreempaan. Kävimme tummentamassa koko takaosaston niin kelpaa koirienkin matkustella aurinkoisella säällä kun ei porota arska silmiin.

Elokuussa Martha ja minä teimme neljän päivän retken kuopioon jossa kävimme kolmena päivänä kehässä. Mitään menestystä ei tullut mutta tutustuimme huippu tyyppeihin ja näimme toki myös vanhoja tuttuja. Loisto reissu kaiken kaikkiaan. 

Syyskuussa Martha sairasta lievän nielutulehduksen mutta sekin meni onneksi hyvin pian ohi antibioottikuurilla.

Lokakuussa Rene rakas täytti 9 vuotta. 

Summa summarum, Hyvä vuosi ollut. Koirat pysyneet terveinä ja kaikenlaista kivaa ollaan touhuttu. Marthan kohdalla on ollut hurjan paljon onnistumisia mitä tulee agiin ja jälkeen. Neiti mennyt rytinällä eteenpäin ja ottanut oppia vastaan maltillisesti.

Ensi vuoden otamme hyvillä mielin vastaan ja katsotaan mitä kivaa keksitään. :)

Martha ja Rene haluaa lopuksi kiittää blogimme lukijoita ja lähettää talviset terveiset!  Joulunaikaa saattaa tullaa vielä päivitystä mikäli tämä kaksikko paketti ja kinkunvalvojaisilta kerkeää. ;)

16.12.2012 Järvenpään lemmenlaakson kodalla.

Tonttuilua

Hyvinkin koiramainen viikonloppu takana.

Perjantaina teimme koirien kanssa lähes kahden tunnin lenkin kauniissa metsämaisemissa. Laitoimme panoksia peliin ja rämmimme umpihangessa suurimman osan lenkistä. Koirilla oli lystiä ja kyllä vaan nukutti kun kotiin päästiin.

Lauantaina menin heti aamusta messariin bullmastiffikehän laidalle katselemaan koiria ja tapaamaan tuttuja.
Hienoja koiria, mukavia ihmisiä ja mukavan leppoinen tunnelma.
Oli ihana olla tällä kertaa puhtaasti vain turistina. Ei tarvinnut jänskäillä, ei huolehtia omasta koirasta ja sai kierrellä ja katsella aivan rauhassa.
Koirille tuli ostettua kaksi pussia herkkuja ja 3kg nappuloita.
Lisäksi löysin rukkan myyntikojun ja sieltähän löysin edullisesti (7,90 e kpl) koirille kivat pannat.

Sunnuntaina oli sitten Uutelassa Kahvila Kampelan järjestämä Vuosaaren Joulupolku jossa oli 21 eri pistettä ja koko reitti oli kaikkinensä 2,5km pituinen ja se kiersi meille tutulla luontopolulla. Ihmisiä siellä oli hieman yli 2000 ja koiria varmasti lähemmäs 100 joten hulinaan ja vilskettä riitti.

Tällä kertaa lähdin tänne Marthan kanssa ihan kaksistaan koska Reneä sinne olisi ollut turha viedä niin monen koiran eteen.. siitä ei olisi sitten nauttinut ketään ja koiralle vaan turhaa stressiä.

Martha osallistui koirien tonttupukukilpailuun ja tämän jälkeen edusti vielä lähes kaksi tuntia tonttupuku päällä, oli lasten rapsuteltavana ja ihmisten valokuvauskohde. Sanoisin että hyvin onnistunutta pr.ää rodulle. :) Reilu neljä tuntia siellä talsittiin ja pidettiin hauskaa.

Marthan tonttupuku sisälsi joka tassuun säärystimet, tonttuhatun jossa kauniit valkoiset letit ja sekä kaulalle että vyötärölle laitetut kilikello kaulurit. Hän oli siis aerobic-tonttu. :)

Itse kilpailussa ei sijoitusta tullut mutta meillä oli hauskaa ja Marthan puku oli aivan nappiveto. Ihmiset kirjaimellisesti rynnin valokuvaamaan neitiä ja sai poseerata lukemattomien kameran edessä. Moni tuli myös kertomaan että Martha oli heidän suosikki ja jos kilpailussa olisi ollut äänestys niin olisivat antaneet Marthalle äänensä. Otimme myös itse pari kuvaa ja päivitän niitä tänne heti kun saamme ne kuvaajalta.

 (kuva Hilkka.P)

Iso kiitos vielä minun äidille/koirien mummille joka pakersi ja muokkasi tonttupukua sopivaksi. :)

Jos samainen ihana tapahtuma järjestetään ensi vuonna niin Martha on buukattu sinne jo uudestaan yleistontuksi tonttupuvun kanssa. :)

Laitan vielä alle kuvan sunnuntai illalta kun koirilla oli väsymys ja uni painoi simmuja.

Siru

Peguheipan Siru

25.5.2000- 29.11.2012

Kuljemme kuin kuunnellen, 

on poissa jotain hyvää.

Sitä emme tavoita katsellen

ja tunnemme surua syvää.

Appivanhemmille syvimmät osanottomme ja voimia suureen suruun.

Sirua lämmöllä muistaen.

E & T

Martha ja Rene

Jäljellä

Martha kävi tekemässä aivan nappijäljen.

Jälki sai muhia oikeen kunnolla ja etsittiin tarkoituksella puoleen väliin jälkeä haastava "vesieste".. tai pikemminkin noin 5m rämeikkö joka siis lillui vedessä ja meikäläisen kumisaappaat uppoi veteen niin että varresta meinasi tulla vesi sisään. Martha sai vetää metsärallia noin puolisen tuntia ennen jäljelle lähtöä ja tämä oli selvästi fiksu veto koska keskittyminen oli aivan toista luokkaa kun sai päästellä suurimmat höyryt ensin pihalle. Martha työskenteli tarkasti ja hyvin määrätietoisesti koko ajan. :)

Ensimmäistä kertaa Martha käytti koko jäljen nenäänsä eikä ottanut kertaakaan ilmavainua.

Yksi "hukka" tuli noin 150m ennen kaatoa. Oikeastaan olimme molemmat aivan hukassa koska minä en nähnyt seuraavaa piilomerkkiä missään ja Martha etsi ja etsi. Katsoin taaksepäin ja näin vanhan merkin kaukana, joten palasimme jo ohitetun merkin luokse ja jatkoimme matkaa. Tämän jälkeen Martha pääsi taas jäljelle ja vetikin loppu matkan aivan upeasti.

Martha osoitti makaukset hienosti pysähtymällä, nuuhkimalla ja minua katsomalla.

Lyhyesti tämä haastava jälki kaikkinensa oli Marthalle aivan piis of keik joten ensi kerralla laitamme lisää panoksia pyttyyn. :)

Voiko ylpeyteen haljeta? :)

Renelle puolestaan tehtiin noin 15m "namijälki". Hienosti meni Renekin mutta tämän pidempää on jatkossa turha tehdä.. Renellä kun on aivan muut jutut mielessä. :D

Kuvia yritettiin ottaa mutta synkän kelin vuoksi jokainen kuva niin suttuinen että se siitä.

Marraskuun kuulumisia

Moi vaan, pitkästä aikaa.

Martha ja Rene on touhunnut kaikenlaista tässä viimeiset pari viikkoa mm. treenaamalla tottisjuttuja, tutustunut pilliin ja käymällä muutaman kerran vetämässä lähes 2h lenkin koirametsässä Molemmat voi siis hyvin ja sehän se pääasia. :)

Pari viikkoa sitten ostin koirapillin ja ajattelin totutella koirat siihen. Eipähän tarvitsisi sitten itse huudella mitään ja pilli kulkeutuu kaulalla roikkuessa tosi kätevästi. Nyt muutamien harjoituskertojen jälkeen voin todeta että tosi näppärä kapistus.
Namien kanssa siihen totuteltiin ja nyt tietävät jo että kun "vihellys" kuuluu niin vauhdilla mamin tai isin luo niin tulee namskua.

Marthan kanssa ollaan tottisteltu tässä nyt joitakin kertoja nousuhdannaisella menestyksellä. Vapaana seuraaminen menee todella hienosti ja voisinpa väittää että on se meidän bravuri. Yksi suurin kompastuskivi on kuitenkin paikallamakuu. Martha ei tohdi pysyä siinä yhtään ja jos siihen lisätään että otan askeleenkin taaksepäin/ eteenpäin niin se on puoli istumisasennossa. Argh! Nyt pidän pienen tauon ja sitten aletaan hioa maahanmenoa hissukseen eteenpäin. Ajattelin että aloitamme ensin kotona ilman häiriötekijöitä maahanmenon kanssa toistoja toistoja ihan vaan hauskan temppuilun muodossa. Pikku hiljaa sitten teen haastavammaksi ja jahka ollaan valmiita niin siirrymme ulos harjoittelemaan.
Jos en omin keinoin sitä saa sujumaan niin sitten täytyy pyytää konkareilta apuja.
Kiirehän meillä ei ole mihinkään, mikäs tässä valmiissa maailmassa. :)

Mietiskeltiin tuossa viime viikolla että mihinkä sitä suuntaisi lenkille. Halu oli päästä metsään rämpimään uusille hajuille ja sitten välähti että vartin ajomatkan päässähän on sipoon koirametsä. Sinne siis.
Mentiin heti aamusta ja saatiinkin olla aivan omassa rauhassa. Kiipeiltiin kallioita, rämmittiin metsässä, hypittiin puunronkojen päältä ja nuuskuteltiin kuonot säkkyrällä.
Tänään ajeltiin aamupäivästä sinne uudestaan ja tällä kertaa kierrettiin metsää vastapäivään ja hieman pidemmän kaavan mukaan. :)
Alla muutamia kuvia tämän päivän lenkiltä.

Lopuksi vielä kuvan Marthan uudesta näyttelyhäkistä.

Lakeutta ja näyttelyä

Keskiviikkona saavuttiin Seinäjoelle ja jo heti torstaina saatiin ensilumet ja kiva pieni pakkanen.
Lunta onkin tuprutellut koko ajan lisää ja pakkasmittari pyörinyt 2- 6 asteen välillä. Ihanaa!
Kurjaa lähteä Helsinkiin kun tietää ettei siellä ole lumesta enää tietoakaan.

Ollaan nautiskeltu täällä pitkin lenkein ja leppoisasti oleskellen.

Torstaina päivällä peltolenkillä. Pakkasta -3 astetta ja maa kuurassa

Simahtanut Martha

Torstai iltana alkoikin sitten tulla lunta

Hmm mitäs tää olikaan

Lauantaina suuntasimme dallutyttö Lyylin kanssa SJK areenalle. Lyyli tulos; eri sa :)

Sunnuntaina olikin sitten Marthan vuoro. Kehä oli kaksi tuntia myöhässä mutta onneksi olimme raahanneet jo lauantaina areenalle häkin jossa Martha sai köllötellä ja nukkua aivan rauhassa.

Eri 1

Rodunomainen lähestyttäessä

Tuomari; Jari Laakso

"3v erinomainen rungon pituus ja tilavuus. Kaunis eturinta. Tasapainoiset riittävät kulmaukset. Hyvä kaula, kaunis liioittelematon pää, joka voisi olla hiukan suurempi. Terveet liikkeet. Valitettavasti kaikki tämä positiivinen peittyy liian läskin alle" Jari Laakso. Tuomarin sanoilla; makkara on luokkansa ykkönen. 

Eli me jatkamme laiharia hitaasti mutta varmasti.

Olen iloinen että saatiin Marthan häntä vispaamaan kehän laidalla ja jopa kerran kehässä. Martha kun ei viihdy näissä halleissa mutta nyt oli jotenkin leppoinen fiilis ja ja Marthakin selvästi rentoutuneempi.
Martha jää nyt ainakin puolen vuoden tauolle näyttelyistä ja keskitytään huitsisti kivempiin juttuihin> naksuttelu> jälki> temput> agi :)

Sinikka ja Martha kehässä
(kuva Hanna Palos)

Tänään sitten nokat kohti helsinkiä...

Mollötystä

 

Me ollaan vaan möllötelty ja paineltu aina ulos heti kun sade lakannut.

Viime päivinä suuressa suosiossa ollut pitkästä aikaa tennispallo. Molemmat pelaa pitkään ja hartaasti pallon kanssa aivan itsekseen. Se on niin nastaa :)

Ensi viikolla lähdemme lomailemaan lakeuksille joten jos siellä saisi taas kunnolla napsittua kuvia. Tarkoitus on painella siellä niin korpeen lenkkeilemään ettei varmasti tule ketään vastaan, paitsi ehkä metsäneläimiä. Tiedossa myös sjk kv näyttelyä ja agitreeniä oikeen hallissa. Odotamme jo innolla tätä pientä minilomaa.

Synttärisankari

Rene rakas tänään 9 vuotta !!

Terve

Niin, martha on täysin parantunut. :)
Ab kuuri puri tosi nopeasti ja kaikki on taas hyvin.
Vaikka kyseessä hyvin ahne ja lähes kaikki ruokainen koira niin voi hitto mikä henkien taisto lääkkeiden annon kanssa oli. Aivan sama pyöritinkö voissa vai maksamakkarassa pillerit, ne syljettiin joka kerta suusta ja tämän jälkeen juostiin loukkaantuneena sohvalle. Loppujen lopuksi jätin kaikki anto herkut pois ja raakasti vain nieluun tabletit.
Koirat kävi muuten puntarissa molemmat ja Renellä näytti 44kg ja Marthalla 46,9kg.
Sanomattakin selvää että Marthalta täytyy nipistää nyt 2-3kg pois.

Pari päivää sitten martha tapasi pitkästä aikaa veljensä Taavin ja voi sitä ilon ja temmellyksen määrää. Kyllä on sisarukset tekemisissään ja liikkeissään kuin kaksi marjaa.
Sateisten kelien vuoksi en ole kameraa viitsinyt kannella mukana, sääli sillä monia mahtavia tilanteita on ollut.

Kaivoin pitkästä aikaa naksuttimen ja kosketuskepin esille ja temppuiltiin ihan kotona kun oli jälleen kerran menossa astetta märempi päivä.
Kyllä oli taas koirilla kivaa.
Ensin oli Marthan vuoro ja otimme kosketuskepillä muutaman "koske" tehtävän muistin virkistämiseksi ja tämän jälkeen pidensin matkaa (käsi suoraksi ja aavistuksen selän taakse) joka olikin jo vähän haastavampi.
Martha eteeni istumaan, sana koske ja tämän jälkeen koira kuuluu käydä nokkaamassa kuonolla kepin päässä olevaa palloa ja sitten palaa eteeni istumaan> palkka.
Martha oli taas aluksi hieman lian innokas (haukkumista, pomppimista jne) mutta pitkäjänteisyydellä ja omalla rauhallisuudellani Martha rauhoittui ja pystyi keskittymään tehtävään.

Rene puolestaan naksutteli. Koska Renellä on aavituksen vaikeuksia nähdä muuta kuin namikäsi, otimme ihan lyhyelle naksuttimen ja namikäsi taskuun.
Rene eteeni istumaan, oma käsi noin 30cm kyljestä irti aavistuksen alaviistoon, naks ja Renen kuuluu noksauttaa naksutinta, palata eteeni> palkka.

Hienosti meni ja ensi kerralla sitten Renelle kosketuskeppi ja Marthalle samaisella vekottimella  kiepin treenaamista.

Sairaslomalla

..nimittäin Martha.

Huomasin muutama päivä sitten että Martha nieleskelee, on ehkä aavistuksen vaisu ja satunnaisesti "kakoo" tavalla kuin kurkussa olisi jotain. Tänään aamulla ruoasta jäi puolet kuppiin joten se oli selvä merkki jostain..

Tänään kävimme sitten lääkärissä ja nelutulehduksena nyt sitten hoidetaan.
Keuhko ja sydänäänet normaalit, ei lämpöä, hampaat kunnossa ja kaikki imusolmukkeet normaalit. Hampaista nyt tuli kehumista muutenkin kun ei ole kiveä eikä ientulehdusta ollenkaan.

Kurkattiin myös (ilman rauhoitusta) kurkkuun lampulla.

Martha sai antibioottikuurin ja kipulääkkeet.

Nyt pieni poloinen on sairaslomalla eli lepoa ja hellää hoivaa.

Edesmenneet Stinan nielutulehdusrumbasta muistona oireet joten menimme ajoissa lekurin luokse ettei sitten taas katsella liian pitkään ja pääse turhan pahaksi. Nielutulehdus voi ilmetä niin pienin oirein, jopa pitkälle edennyt että siksi sitä voi olla toisinaan vähän vaikea havaita ajoissa.

Pari viikkoa sitten ääneen sanoin että onpas kiva kun koirat olleet terveinä koko vuoden hmm.. ei pitäisi ääneen sanoa kun aina sitten käy näin.

No Martha kyllä paranee kun nyt maltamme syödä lääkkeet ja ottaa rauhallisesti.

Alla vielä kuva ystävyksistä jotka nukkuivat päikkäreitä ja pääsin yllättämään sala kuvalla.

 "Oman ystyävän vierellä on hyvä olla"

 

Ihana syksy

Alkuun pala syksyistä lenkkkiä.

Martha ja rakas narupallo

Rasvanpolttoa parhaimmillaan

Hippasleikit

Rene hepulit

Me vietimme juuri yli viikon vapaat kaikenlaista kivaa touhuten. 

Sunnuntaina 9.9 Martha kävi helsingin tuomarinkartanossa ryhmänäyttelyssä ja nappasi ensimmäisen H.

Tuomarina oli Arne Foss, Norja ja arvostelu itsessään oli ihan mukava mutta tuloksesta päätellen ei kuitenkaan neitosesta sitten tykännyt. 

Kävimme vapailla myös Marthan kasvattajaa moikkaamassa ja saimme pusutella  ihania kuuden viikon ikäisiä pentuja. Martha tunnisti kasvattajatädin selvästi vaikka edellisestä kerrasta kuitenkin vierähtänyt jo vuoden verran. Kiitos vielä Mabel että otit meidät vastaan kiireistäsi huolimatta. :)

Martha ja Rene pääsi myös tutustumaan ystävämme 14 viikkoiseen tiibetinterrieripentuun Eetuun. Ystävällä myös samanrotuinen 12 vuotias tibbe herra Jalo joka oli tietysti myös mukana. Päästin ensin Marthan autosta vapaana molempia moikkaamaan ja Marthamaiseen tyyliin meni taas hienosti. Martha olisi mieluusti hoivannut ja tarjonnut tisua pennulle, mikä pöljä. <3

Jalon mentyä nurkan taakse, sai Rene myös haistella tätä reipasta pikku kaveria ja kivastihan se Renekin oli. Tämä nyt olikin tiedossa että Rene osaa olla pikkuisten kanssa nätisti kun on ennenkin pieniä pentusia tavannut. :)

Tämä oli Marthan ensimmäinen aikuisiällä tapahtunut kohtaaminen pennun kanssa ja en voi muuta kuin olla onnellinen kuinka kauniisti Martha osasi olla. Muutaman kerran sai juoksuhepulin ja yritti saada pentua mukaan leikkimään mutta koska toinen vielä sen verran pikkuinen niin nähtiin paremmaksi stopata Marthan meno ennen kuin sattuisi suurempia äksidenttejä.

Minulla on ollut jo tovin kova pentukuume päällä ja itseasiassa kieltäydyin upeasta pennusta äskettäin ja koen ratkaisuni fiksuna.

 Nyt vaan ollut tunne etten taida olla ihan vielä valmis siihen pissa-kakkarumbaan etc. Pennun tuloon pitää olla 100% valmis ja jos vähäänkään tunne että "onko sittenkään oikea aika" niin mielestäni silloin ei kannata ottaa. Tai näin ainakin itse ajattelen asiasta. :)

Seuraavan koiran rotu, sukupuoli ja itseasiassa nimikin jo valmiina joten ehkä sitten ensi keväänä/ kesänä meillä taapertaa uusi pentu. ;)

Samaisilla vapailla me ihmiset kävimme Turun Flowparkissa ja aivan huikea paikka. Tuli löydettyä jokainen lihas mitä kropasta vaan löytyy. Jos kaipaat seikkailua, pieniä ruhjeita, tiukkoja vaijeri liukuja ja 5 metrin korkeudella taiteilemista niin voin lämpimästi suositella! :)