Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Hyvää matkaa rakas Bertha

Niin rakas Bertha

Bullero's Oj Då
18.5.2015- 3.1.2019




Meidän loppu sekä alku vuosi ollut kaikkea muuta kuin iloa. Menetimme rakkaan Berthamme vain 3,5 vuoden iässä syöpään. Elämä on niin epäreilua. :(


Berthan taistelu tätä paskaa vastaan alkoi 1.12 kun huomasimme että koko Berthan oikea tassu kauttaaltaan turvonnut. Lähdimme siltä istumalta Aistiin päivystykseen jossa tutkittiin kliinisesti ja otettiin verikokeet. Mitään erikoista ei tuolloin löytynyt ja lähdimme hoitamaan tassua aluksi ns traumana. Ihan loogista kun ajattelimme kuinka temuaa Bowon kanssa päivittäin. Iso isku juostessa tai painiessa tulee helposti. Bertha oli koko ajan täysin oma itsensä, virkeä ja rakastettavan iloinen hännänheiluttaja.
Aistissa suositeltiin kuitenkin menemään erikoislääkärin pakeille sillä kyseessä kuitenkin kohtalaisen iso trauma.
Menimme 10.12 Timo Talviolle jossa ultrasimme, otimme verinäytteet ja itse kovahkosta patistakin näytteen joka oli täynnä bakteereja sekä punasoluja, auts. Lähdimme sata kiloa ylimääräistä painoa harteilla kotiin Talvion sanat mielessä; pahoin pelkään että kyseessä verisuonikasvain.

Nautimme elämästä sillä Bertha ei ontunut missään vaiheessa vaan edelleen oli oikein iloinen normaali tyttö.

20.12 menimme uudestaan sovitusti Talviolle jossa patista otettiin koepala. ja sitten alkoi odotus...

Sisimmissäni kuitenkin tiesin ettei tulos voi olla hyvä. Koepalan oton jälkeen patti alkoi kasvaa. Bertha oli edelleen aivan normaali iloinen tyllerö.

2.1 aamulla kaikki oli aivan normaalisti. Sain työpäivän aikana viestin koepalan tuloksista, hemangiosarkooma eli agressiivinen pahanlaatuinen verisuonikasvain.
Kotiin päästessä, Bertha tuli kasvain tassua ontuen ovelle vastaan ja oli muutenkin omituisen vaisu. Päätös oli tehtävä ja soitin siltä istumalta seuraavalle päivälle eutanasia ajan. :(

Olin luvannut Berthalle ettei täällä tarvitse kärsiä yhtään kivuissa, nyt kun tiedämme ettei diagnoosille ole mitään tehtävissä.

Viimeinen ilta halimme, pusuttelimme, makasimme sylikkäöin ja kerroimme kuinka paljon rakastetaan.
Bowo aavisti, hakeutui rauhallisesti Berthan kylkeen useita kertoja.

3.1 Bertha nukahti rauhallisesti eläinlääkärin avustuksella pois, paikkaan jossa ei ole kipuja ja jossa on paljon kavereita vastassa.



 1.1 lenkillä jolloin Bertha oli vielä meno päällä

2.1 viimeinen ilta yhdessä

23.12 Bertha kirmasi vielä pellolla iloisesti



On tämä joka kerta niin kova pala. Ei tähän luopumiseen totu koskaan ja jos se päivä tulee ettei mikään tunnu missään, lopetan koiraharrastamisen välittömästi.
Minua helpottaa kuitenkin ajatus siitä että pystyin olemaan nopea päätöksessäni ja päästämään Berthan nopeasti pois ennen kuin kivut olisivat olleet läsnä joka hetkessä.

Bowo oli ensimmäiset 4 päivää hyvin vaisu ja rauhallinen. Odotteli ovella ulkoilujen jälkeen ja selvästi ikävöi Berthaa. 
Keksimme kaikkea kivaa tekemistä ja nyt ilokseni voi todeta että poika alkaa olla normaali itsensä. Lelutkin saa taas kyytiä kotona. Oli nimittäin lelukori nelisen päivää koskematta Berthan lähdön jälkeen, reppana.
Nyt opetellaan Bowon kanssa eloa ihan keskenämme ja aikuistutaan. Kyllä meille vielä bullmastiffi tulee, mutta vielä ei ole sen aika. 

Komistus