Moikka moi pitkästä aikaa.
Täällä kaikki ok mutta omistajan laiskuuden vuoksi päivitykset jääneet viime päivinä.
Itseasiassa meillä ollut niin huonoa tuuria että aina kun työputyki painanut päälle niin kuivat kelit ilmaantunut ja sitten taas kun vapaat alkanut niin kauhea ryöppy vettä tippunut taivaalta.
Tänään harmaudesta huolimatta lähdettiin metsään ja siellähän vierähti minuutilleen kaksi tuntia.
Käveltiin metsästä jo kävelytielle ja autollepäin ja Martha laittoi ensimmäisen kerran liinat kiinni heti kun astuttiin kävelytielle. Sanoin ukollekkin että mikähän sitä nyt vaivaa, loiras perässä ja katseli metsään ja pellolle. Yritin piristää sitä mutta nääh, sama meno jatkui kunnes tulimme kohtaan josta lähti tuttu metsäpolku korpeen ja jossa olimme jo aiemmin alku lenkillä olleet. Martha stoppas siihen, katsoi mua silmiin (mä kyllä tiesin jo mitä se kertoi silmillään) ja kun sanoin että mennään mennään niin laittoi liinat kiinni. Sanoin ukolle että oottakaas nyt hetki, päästin Marthan irti ja sinne se kirmas. Metsään halusi hän.
Riehuttiin, tai lähinnä Martha riehu vielä vartin, paiski keppejä, puri niitä ja rallas ukon kanssa ja sitten suostui tyytyväisenä lähtemään autolle. Toki joka kohdassa mistä lähti pienikin polku metsään, olis hää halunnut mennä sinne mutta ei kuitenkaan laittanut liinoja kiinni. Ja meillä oli kuitenkin aamulla jo tunnin lenkki alla.
Jos sanon että joku koira vois olla vaikka koko päivän metsässä niin Martha. Eikä sitä edes väsyttänyt kun päästiin autolle. On se ennenkin noita stoppeja tehnyt kun ei ole halunnut lähteä pois mutta en mä nyt ajatellut että lähes kahden tunnin rallaamisen jälkeen olis enää jaksanut. No väärässä olin. taas.
Martha on tehnyt tuota silmillä puhumista jo pennusta asti. Kun se ei halua sisälle niin se hidastaa vauhtia, tapittaa silmiin ja "puhuu" niillä että vielä vähän aikaa pliis.
Kuvat on synkkiä eikä laadulla voi kehua koska meidän kamera #!?@!! ... aargh sanon mä.
Täällä kaikki ok mutta omistajan laiskuuden vuoksi päivitykset jääneet viime päivinä.
Itseasiassa meillä ollut niin huonoa tuuria että aina kun työputyki painanut päälle niin kuivat kelit ilmaantunut ja sitten taas kun vapaat alkanut niin kauhea ryöppy vettä tippunut taivaalta.
Tänään harmaudesta huolimatta lähdettiin metsään ja siellähän vierähti minuutilleen kaksi tuntia.
Käveltiin metsästä jo kävelytielle ja autollepäin ja Martha laittoi ensimmäisen kerran liinat kiinni heti kun astuttiin kävelytielle. Sanoin ukollekkin että mikähän sitä nyt vaivaa, loiras perässä ja katseli metsään ja pellolle. Yritin piristää sitä mutta nääh, sama meno jatkui kunnes tulimme kohtaan josta lähti tuttu metsäpolku korpeen ja jossa olimme jo aiemmin alku lenkillä olleet. Martha stoppas siihen, katsoi mua silmiin (mä kyllä tiesin jo mitä se kertoi silmillään) ja kun sanoin että mennään mennään niin laittoi liinat kiinni. Sanoin ukolle että oottakaas nyt hetki, päästin Marthan irti ja sinne se kirmas. Metsään halusi hän.
Riehuttiin, tai lähinnä Martha riehu vielä vartin, paiski keppejä, puri niitä ja rallas ukon kanssa ja sitten suostui tyytyväisenä lähtemään autolle. Toki joka kohdassa mistä lähti pienikin polku metsään, olis hää halunnut mennä sinne mutta ei kuitenkaan laittanut liinoja kiinni. Ja meillä oli kuitenkin aamulla jo tunnin lenkki alla.
Jos sanon että joku koira vois olla vaikka koko päivän metsässä niin Martha. Eikä sitä edes väsyttänyt kun päästiin autolle. On se ennenkin noita stoppeja tehnyt kun ei ole halunnut lähteä pois mutta en mä nyt ajatellut että lähes kahden tunnin rallaamisen jälkeen olis enää jaksanut. No väärässä olin. taas.
Martha on tehnyt tuota silmillä puhumista jo pennusta asti. Kun se ei halua sisälle niin se hidastaa vauhtia, tapittaa silmiin ja "puhuu" niillä että vielä vähän aikaa pliis.
Kuvat on synkkiä eikä laadulla voi kehua koska meidän kamera #!?@!! ... aargh sanon mä.
Kaivuri hommissa
Toinen kaivuri
Hirrveen ihanaa
Renen keppihepulit
Lenkin jälkeen Rene lepii
Lenkin jälkeen myös Martha lepii
Viime viikonloppuna mun äiti tuli koirien seuraksi yöksi kun meillä oli pitkä vuoro. Ne oli niin nauttinut mummin kanssa olostaan. Pikkasen Rene oli kokeillut kun oltiin lähdetty että kuka on mies talossa mutta onneksi äitee ei moiseen lähtenyt mukaan vaan muutamalla napakalla kiellolla Rene oli rauhoitunut ja käynyt mummin viekkuun rapsuteltavaksi. Yön olivat nukkuneet äiteen viekussa ja klo 03 Martha herätti äidin tapansa mukaan tassulla läpsimällä että ylös nyt ja kahvinkeittoon mummi. :)
Me elämme noin muuten jänniä aikoja nyt sillä odotamme tietoa olisiko eräs narttu tiineenä.
Olemme Marthan ja Renen kanssa jutellut tästä ja sovittiin että jos kaikki menee nappiin ja meille astelis ensi vuonna uusi tulokas niin he ovat kilttejä pienelle. ;)
