Joulukuun pörinää

Niin se on totta tosiaan jo joulukuu, Huisia!

Viikko takaperin käytiin tekemässä jälkeä ja voi vimpula meitin koirat oli taitavia.
Molemmilla oli kaksi kunnon kulmaa ja tähän lisänä tihkusade ja kostea havumetsä niin ei aivan helpoin juttu. Aloitimme tauon jälkeen lyhyellä jäljellä ja näin ollen molemmilla jäljen pituudeksi tuli n. 250m.
Rene suoritti ensin ja aluksi oli hieman ongelmia kun tähän aikaan vuodesta nuo juoksunartut kiusaa ja Renenhän piti nostaa kinttua tottakai metrin välein. Alku kankeuden jälkeen Rene sitten vihdoin pystyi keskittymään itse asiaan ja teki jäljen hienosti loppuun asti parin jäljelle palautuksen jälkeen. Hieno suoristus kuitenkin :)

Martha pisti mutkat suoriksi. Kun hain neidin autosta, oli sillä innostus noussut nollasta sataan ja häntä teki epämääräisiä liikkeitä vauhdilla. Tiedossa siis fun fun!!
Martha teki jäljen priimalleen. Ei poikennut kertaakaan jäljeltä vaan paineli kuin höyryveturi eteenpäin aina "kaadolle" asti.
 Marthalla tuppaa olemaan tuota innokuutta ja vauhtia astetta enemmän niin pitääpä välillä hieman hidastaa tahtia ja ns. rauhoittaa menoa.
Mahtava suoritus myös Marthalta. :)


Olen ostetellut jo muutamia joululahjoja ja voi jumpe kun nuo lahjat, niin paketoidut kuin paketoimattomatkin koiria kiinnostaa. Kun selkäs käännät niin ovat vuoronperään lahjojen kimpussa. Rapina vaan kuuluu ja kun menet kattomaan että mitäs täällä touhutaan niin poistuvat vihellellen paikalta. Hassuja :)

Tänään teimme reippaan päivälenkki koko uutelan kiertäen ja Rene korkkasi muurahaiskarhupuvun eli fleecehaalarin. Sen verran tujakka tuuli puhalsi ja koska tiesin että puolet lenkistä tulemme kävelemään merenrannalla/kalliolla näin parhaaksi pukea hra koiven. Rene ei ollut moksiskaan, päinvastoin tais vaan tykätä kun oli lämmin lenkkeillä. Uutelaan tiluksia kunnostetaan ja sinne tuotu hevosia ja poneja ohikulkijoiden iloksi.
Martha katseli hevosia silmät lautasen kokoisina ja Rene oli tyypilliseen tapaan kun ei olis mitään hevosia nähnytkään. Renellä on tapana olla kuin muina miehinä että jaa, mitä hevosia kun niitä kohdataan. Ilmeisesti sen verran kuitenkin jänskättää astetta suuremmat kaverit että paree olla mahdollisimman huomaamaton. :D

Olen plärännyt ensi vuodelle näyttelyitä ja miettinyt että minne noita veisi ja vieläkö Reneä viitsisi viedä.
Renen ell todistus saapui juuri viime viikolta kenneliitosta koskien häntätapaturmaa eli sen osalta ei ongelmia mutta sitten taas kun Renellä on myös todistus varpaasta joka sojottaa suorana (astui lasiin ja jänne meni poikki vuonna 2006) niin onko kahdessa noinkin näkyvässä "viassa" jo astetta liikaa että kehtaa tuomarin eteen viedä? Pitää miettiä rauhassa ja ilmoitella fiiliksen mukaan jos siltä tuntuu.
Marthan ajattelin viedä seuraavaksi vaasaan ja sitten kesäksi pari ryhmistä eli pienissä määräissä pysytään.

Renen kanssa otettu nyt tehotottikset ja seuraaminen ja luoksetulo saatu taas balanssiin. Sivulletulo ja seuraaminen on Renen juttuja. Ne menee hienosti ja Renen into tehdä on aivan omaa laatuaan.

Marthan kanssa olemme jatkaneet temppukoulua. Vielä preppaamme peruuttamista mutta olemme ottaneet kuvioon mukaan jo peruutus- istu-luoksetuloa niin että peruutan Marthan kanssa näin aluksi kunnes neidillä alkaa luistaa homma yksikseen.
Kivi leikki on myös hyvässä noususuhdanneessa. Kävellessä katson kaukaa jo valmiiksi isohkon kiven johon bm mahtuu seisomaan. 2-3 m ennen kiveä sanon KIVI jolloin Marthan pitää hypähtää kivelle.
Haastavaksi olen tehnyt tätä niin että meillä muutama ns. kivipaikka jossa sopivan kokoisia kiviä 2-5 kiven ryppäissä ja näin Marthan pitää hieman miettiä että mihin hyppää. Tällöin en osoita mitään kiveä erikseen vaan annan Marthan itse bonjata että menisi kivelle joka lähimpänä minua koska siitä saa luonnollisesti palkan. Muutaman kerran on mennytkin "oikealle" kivelle eli mielessäni katsotulle kivelle mutta vielä harjoitellaan. Pääasiahan näissä temppujutuissa on edelleen se tekeminen ja onnistuminen. :)

Alku viikosta kävimme taas murren murkinassa hakemassa sapuskaa. Tulipa ostettua pitkästä aikaa myös possun kylkirustoja ja kyllähän ne vaan taas maistui. Ei siinä kauaa mene kun pikkuiset pistää rustot parempiin suihin, röyh. Kun me nyt saatais hankittua se arkkupakastin tai oikeastaan kun olis vaan tilaa niin meillä olis semmonen jo. Renen satsi on aina se 30kg kerrallaan ja siihen päälle Marthan sapuskat niin ei sinne pakastimeen sitten tarvitsekkaan enää muuta laittaa.
Ostin muutama kk takaperin murresta Grizzlyn lohiölyä ja on kyllä ollut hyvää ja ilmeisesti myös maistuvaa. Muutenhan nuo saavat pellavaöljyä ja kahdesti vuodessa olen antanut viacutan purnukat per nuppi. Mutta nyt en usko että tarvitsee enää viacutania kun löysin tämän lohiöljyn. Voin lämpimästi suositella ihan jo siitäkin syystä että tämä ensimmäinen löhiöljy joka selvästi maistuu karvatassuille.

Jahka saadaan lumet maahan niin sitten onkin taas madotusten vuoro.



Notta tämmöistä tällä kertaa. Ens kerralla toivottavasti saan laittaa päivitykseen mukaan kauniita lumisia kuvia.