Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

torstai 29. marraskuuta 2012

Siru

Peguheipan Siru

25.5.2000- 29.11.2012


Kuljemme kuin kuunnellen, 
on poissa jotain hyvää.
Sitä emme tavoita katsellen
ja tunnemme surua syvää.

Appivanhemmille syvimmät osanottomme ja voimia suureen suruun.

Sirua lämmöllä muistaen.


E & T
Martha ja Rene



tiistai 27. marraskuuta 2012

Jäljellä

Martha kävi tekemässä aivan nappijäljen.

Jälki sai muhia oikeen kunnolla ja etsittiin tarkoituksella puoleen väliin jälkeä haastava "vesieste".. tai pikemminkin noin 5m rämeikkö joka siis lillui vedessä ja meikäläisen kumisaappaat uppoi veteen niin että varresta meinasi tulla vesi sisään. Martha sai vetää metsärallia noin puolisen tuntia ennen jäljelle lähtöä ja tämä oli selvästi fiksu veto koska keskittyminen oli aivan toista luokkaa kun sai päästellä suurimmat höyryt ensin pihalle. Martha työskenteli tarkasti ja hyvin määrätietoisesti koko ajan. :)

Ensimmäistä kertaa Martha käytti koko jäljen nenäänsä eikä ottanut kertaakaan ilmavainua.

Yksi "hukka" tuli noin 150m ennen kaatoa. Oikeastaan olimme molemmat aivan hukassa koska minä en nähnyt seuraavaa piilomerkkiä missään ja Martha etsi ja etsi. Katsoin taaksepäin ja näin vanhan merkin kaukana, joten palasimme jo ohitetun merkin luokse ja jatkoimme matkaa. Tämän jälkeen Martha pääsi taas jäljelle ja vetikin loppu matkan aivan upeasti.

Martha osoitti makaukset hienosti pysähtymällä, nuuhkimalla ja minua katsomalla.

Lyhyesti tämä haastava jälki kaikkinensa oli Marthalle aivan piis of keik joten ensi kerralla laitamme lisää panoksia pyttyyn. :)

Voiko ylpeyteen haljeta? :)

Renelle puolestaan tehtiin noin 15m "namijälki". Hienosti meni Renekin mutta tämän pidempää on jatkossa turha tehdä.. Renellä kun on aivan muut jutut mielessä. :D

Kuvia yritettiin ottaa mutta synkän kelin vuoksi jokainen kuva niin suttuinen että se siitä.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Marraskuun kuulumisia

Moi vaan, pitkästä aikaa.

Martha ja Rene on touhunnut kaikenlaista tässä viimeiset pari viikkoa mm. treenaamalla tottisjuttuja, tutustunut pilliin ja käymällä muutaman kerran vetämässä lähes 2h lenkin koirametsässä Molemmat voi siis hyvin ja sehän se pääasia. :)

Pari viikkoa sitten ostin koirapillin ja ajattelin totutella koirat siihen. Eipähän tarvitsisi sitten itse huudella mitään ja pilli kulkeutuu kaulalla roikkuessa tosi kätevästi. Nyt muutamien harjoituskertojen jälkeen voin todeta että tosi näppärä kapistus.
Namien kanssa siihen totuteltiin ja nyt tietävät jo että kun "vihellys" kuuluu niin vauhdilla mamin tai isin luo niin tulee namskua.

Marthan kanssa ollaan tottisteltu tässä nyt joitakin kertoja nousuhdannaisella menestyksellä. Vapaana seuraaminen menee todella hienosti ja voisinpa väittää että on se meidän bravuri. Yksi suurin kompastuskivi on kuitenkin paikallamakuu. Martha ei tohdi pysyä siinä yhtään ja jos siihen lisätään että otan askeleenkin taaksepäin/ eteenpäin niin se on puoli istumisasennossa. Argh! Nyt pidän pienen tauon ja sitten aletaan hioa maahanmenoa hissukseen eteenpäin. Ajattelin että aloitamme ensin kotona ilman häiriötekijöitä maahanmenon kanssa toistoja toistoja ihan vaan hauskan temppuilun muodossa. Pikku hiljaa sitten teen haastavammaksi ja jahka ollaan valmiita niin siirrymme ulos harjoittelemaan.
Jos en omin keinoin sitä saa sujumaan niin sitten täytyy pyytää konkareilta apuja.
Kiirehän meillä ei ole mihinkään, mikäs tässä valmiissa maailmassa. :)

Mietiskeltiin tuossa viime viikolla että mihinkä sitä suuntaisi lenkille. Halu oli päästä metsään rämpimään uusille hajuille ja sitten välähti että vartin ajomatkan päässähän on sipoon koirametsä. Sinne siis.
Mentiin heti aamusta ja saatiinkin olla aivan omassa rauhassa. Kiipeiltiin kallioita, rämmittiin metsässä, hypittiin puunronkojen päältä ja nuuskuteltiin kuonot säkkyrällä.
Tänään ajeltiin aamupäivästä sinne uudestaan ja tällä kertaa kierrettiin metsää vastapäivään ja hieman pidemmän kaavan mukaan. :)
Alla muutamia kuvia tämän päivän lenkiltä.






Lopuksi vielä kuvan Marthan uudesta näyttelyhäkistä.