Pukki kävi ja mekin kävimme lääkärissä

Oikein otsikoiden aatelia..

Joulu vietetty ja tänä vuonna ajelimme lakeuksille 23.12 rennoin mielin joulua vastaanottamaan.

Ollaan maattu kun ellun kanat, ulkoiltu kunnon korpilenkkejä, syöty hyvin, maisteltu pukin tuomia lahjoja, treffattu kavereita ja ladattu akkuja. Rene vietti sisätiloissa suurimmaksi osaksi aikaansa takan edessä nojoatuolissa ja nautti lämmöstä.
Aattona pakkasmittari kapusi 17 asteeseen mutta lenkkiä tehtiin kun koirille laitettiin nuttua niskaan ja töppöstä toisen eteen.
Tämä oli kiireisen syksyn kruunaus, viikon täyslepo koko porukalle ilman kiireitä.

Martha kävi myös treffaamassa Seinäjoen Osmoa pitkästä aikaa ja tehtiin ihana metsälenkki näiden kahden kanssa Renen odotellessa autossa. Hää kun ei Osmosta piittaa.

Koirilla oli tänä vuonna ehkä hieman "köyhä" joulu mitä tulee meiltä saamiin lahjoihin.. Meiltä eivät saaneet kun pakettiin käärityt dentastixit. Dallutytöiltä saivat kyllä sitten lisää herkkuja sekä beagle Nanulta. Kiitosta vaan. Suurinosa jo syöty ja hyvin on maistunut.

Aattona kun lapsille tilattu pukki asteli tupaan oli Martha sitä mieltä että tuo tyyppi on epäillyttävä ja murisi koko pukin toimituksen ajan. Rauhoittui onneksi sitten kyllä lopuksi ja lapsethan nyt ei koko murinaa edes havainneet että kaikki meni loppujen lopuksi oikein hyvin.

Nanulla oli hieman vaikeaa kas kun hää oli niin pahasti valeraskaana että kerran piti Renellekkin ärähtää kun meni liian lähelle "vauvoja". Rauhoittui sitten kyllä kun huomasi että nuo meitin koirat jaksa moisesta äiteilystä välittää ja ihan ystäviä sitten onneksi kuitenkin olivat koko poppoo keskenään.

 Tässä he vienosti kerjäävät kinkkua nam

Kakka-kameralla otettuja kuvia reissusta ollos hyvä.

Marthan kanssa hippasilla

Nii saadaaks me niitä lahjoja?

Kaunis ja niin Rakas

Rakas pappa jouluaattona ulkoilemassa

Joko pukki tulee? - tuumaa Martha ja Nanu

Normi Martha ja miesten mies Osmo

Oden ja Paden uni-ystävyystassut 

No mutta sitten kuten otsikossakin oli viitteitä niin tottakai me pääsimme heti tänään 29.12 lääkärissäkin käymään..

Huomasin Seinäjoelle päästyäni että Marthan niskassa iso patti. Sydän kurkussa soitin helsinkiin lääkäriin ja saatiin joulun jälkeen sopiva aika.

No Martha kävi tänään lekurissa ja ensin tuo niskapatti tsekattiin. Se on ilmeisemmin hammaspoiston yhteydessä annetun piikin reaktioita eli sidekudosreaktio, irtonainen, pehmeä eikä Martha aristanut sitä ollenkaan. Nyt sitä seuraillaan pari viikkoa ja jos ei lähde pois niin sitten kipaistaan ottamaan ohutneulanäyte siitä.

Samalla reissulla tehtiin kliininen kopelointi ja kuunneltiin sydän sekä keuhkoäänet ja kaikki kunnossa. Halusin että Marthasta otetaan myös veriarvot ja kaikki, maksa, munuais, haima, sokerit yms normaalit. Vein myös pissan näytille ja sekin oli kunnossa. 

Viime yönä klo 1.30 mulle välähti että voisiko patti olla ns rokotuspatti ja sanoin siitä vielä isännällekkin mutta toki nyt mentiin kun aikakin oli varattu ja turha reissuhan tämä ei missään nimessä ollut kun samalla tsekattiin nuo muut arvot. Kurkattiin myös suuhun ja oli hyvin parantunut eikä aristellut vaikka ell paineli poistokohtaa. Oli muuten vielä vähän tikkiä näkyvissä, pitkään kestää sulaa mutta sinnehän ne katoaa jossain vaiheessa lopullisesti eli annettiin nekin nartsat olla siellä.

Minä nyt tuppaan olemaan ehkä vähän (heh) neuroottinen kaikkien pattien yms suhteen ja mielummin vien ajoissa kun katselen liian kauan.

Mutta näillä tiedoilla on aivan loistava fiilis vastaanottaa vuosi 2015 !!

Joulunodotusta

Pikkuinen tonttu hyppeli näin, jalassa tossut väärinpäin.

Pikkuinen tonttu huuteli näin; 

Tästä se joulu alkaa!

Martha ja Rene toivottaa lukijoilleen Oikein Ihanaa ja Rauhallista Joulunaikaa.

Tonttuilua ja hyvää mieltä

Tonttuiltiin Marthan kanssa viime sunnuntaina perinteisesti Uutelan Joulupolulle ja kyllä oli taas mukavaa. Päivä oli pitkä, tapahtumarikas ja taidettiin molemmat saada happimyrkytys päivän päätteeksi.
Joulupolulla oli tapansa mukaan kaikenlaista tapahtumaa pitkin tuon 2,5 km matkan aikana ja mikäs siinä oli talsia ihanaa luontopolkua, tavata ihania ihmisiä ja toivottavasti tuottaa monelle lapselle hyvä mieli Marthan kanssa.
Marthalla oli punainen tonttukauluri ja toisinaan emme meinanneet eteenpäin päästä kun pienet lapset halusivat rapsuttaa ja halailla Marthaa niin kovasti ja sehän meille sopi oikein hyvin. Sanoisinko taas hieman rintaa pyöhistellen että voiko parempaa pr,ää rodulle ollakkaan? Moni aikuinen jutteli rodusta ja kyseli minkä rotuinen Martha on. Yhden kiitoksenkin sain erityislapsen äidiltä kun tämä lapsi sai halata Marthaa monta kertaa. Tästä taas tuli itselle todella hyvä mieli. Niin pienellä asialla puolin ja toisin voi antaa sitä hyvää mieltä pienestä isoon.

Käytiin samalla reissulla myös 'mummolassa' kaffilla ja ottamassa välilevot sekä pienet huikopalat tietysti.

Päivään sisältyi myös bussimatka ja kaksi metromatkaa ja metrossa Martha pisti lipuntarkastajat polvilleen kun halusivat rapsutella ja jutella neitoselle kovasti. Tässä vaiheessa neiti oli jo sen verran sippi että _parhaimmat jutut oli jo näytetty_ vaikka kuinka tädit leperteli nenän edessä.

Kotiin kun päästiin oli Martha tosi väskä. Söi ja paineli soffalle Renulin viereen kuorsaamaan joskin samaisena iltana myöhäisellä lenkillä oli jo vauhti päällä joten juostiin jänisten perässä letit hulmuten.

Tässä me likat poseerataan puolessa välissä joulupolkua

Tänään käytiin koiruleiden kanssa ihastelemassa ja ehkä vähän kauhistelemassa (minä kauhistelin, koirat nautiskeli) myrkystä joka tuntui yltyvän tunnin lenkin aikana hurjasti. Kiivettiin korkealle kukkulalle ja samantien kun päästiin ylös, kuului jossain lähistöllä kun iso puu kaatui. Hyi hitto mikä aavemainen ja käsikarvoja nostattava se ääni on kun lähtee pienestä rytinästä ja loppuu valtavaan jysäykseen hrr.

Kuvat taas taattua kännykkälaatua puuh.

Eilen kun palattiin lenkiltä, nähtiin aivan meidän talon nurkalla olevan kaatuneen puun päällä julmetun hieno kanahaukka. Siinä se istui ja tuijotti tovin meitä. Rene hoksasi tirpan ensin ja oli aivan että nyt sapuskaa tiedossa jee, Martha touhotti taas omia juttuja ja missasi tämän upean hetken. Siitä se sitten lähti lentoon ja kyllä oli hieno näky kun levitti siipensä ja niistä kuului "vhouu vhouu". Harmi kun en kerennyt kaivamaan tarpeeksi ajoissa kännykkä esille että olisi kuvan saanut. Harvoinpa noin lähelle päästävät ja vielä noin pitkäksi aikaa.

Kuulumisia

Pikainen päivitys että meillä voidaan oikein kivasti.

Rene kävi jo kertaalleen peppu kontrollissa ja oli parantunut tosi hienosti. Nyt sitten ell ohjeistuksella käydään 3-4 viikon välein jatkossa tekemässä anaaleihin huuhtelu jotta tulehdukset ei pääse jylläämään. Siihen toimitukseen ei onneksi mene kuin max 5min ja Renehän on aina yhtä innokas lekurissa koska _saa pari namia_ nih. Mitä väliä vaikka kintut katkaistaisiin, kunhan namia vaan saa. Viimeksi se oikein juoksi eläinlääkärin luokse huoneeseen.

Marthan suu on parantunut myös oikein kivasti. Nyt aletaan pikku hiljaa maiskutella normaalia ruokaa vaikka Marthan mielestä purukalusto olis oikein hyvä harjoitella ensin keppeihin yms. On ollut pikkusen, huom pikkusen vaikiaa kun neidillä ollut noita menohaluja. Neitonen ampassut karkuun hirveen karahkan luokse, katsonut meitä ja kun sanot ei, niin nappaa sen suhunsa ja juoksee karkuun. Hassu likka.

Lunta oli ja se lumi meni joka tietysti äärettömän mälsää.
Se pieni määrä lunta tois heti niin ihanasti valoa näihin pimeisiin päiviin ja sais ton pellonkin käyttöön. Nyt se on sen verran kuralöllöä että eipä sinne ole mitään asiaa.

Alle parin viikon takainen kuva yöllä noin 01 aikaan napsattu. Meidän lähäri peltoa kuvassa ja heti oli fiilistä eri tavalla kun pieni määrä lunta tuprutteli alas.

Muuten me ollaan sitten levätty, ulkoiltu, syöty,leikitty ja oltu aika suloisia kaveruksia.

Aika hanurista, tuumasi haiseva suu

Lasaretista päivää.

Aloitetaan Renestä jolla todettiin 14.11 jälleen anaalirauhastulehdus. Pappa kävi lekurissa, sai lääkettä ja nyt on ab-kuuri päällä. Sovimme että jatkossa Rene käy kerran kuukaudessa ell jossa anaalirauhaset huuhdellaan ja näin pyritään minimoimaan uusiutuvat tulehdukset. Anaaleiden poistoon ei herraa laiteta enää tässä vaiheessa kun ikääkin on ja paras ja toimivin keino tulehduksiin on ollut juurikin paikallinen anaaleiden huuhtelu. Tällä kertaa olimme onneksi ajoissa liikkeellä ja tulehdus ei ollut kertynyt äitymään pahaksi. Ensi viikolle on kontrolli ja tällä hetkellä näyttää että kuuri purrut oikein hyvin koska hanuri ei selvästi Reneä enää vaivaa.

Sitten Martha joka on potilas Yeah Babe juuri tällä hetkellä kotosalla. Kiinnitin kaksi viikkoa sitten huomiota Marthan haisevaan hengitykseen ja tämän jälkeen alkoi ilmaantymaan maiskuttelua, kuin pyörittäisi kieltään suussa. 10.11 kävin fikkarilla Marthan suun niin hyvin läpi kun vaan kykenin mutten havainnut mitään. Maiskuttelu ja haju kuitenkin jatkui joten viime perjantaina sanoin miehelle että otas fikkari niin katotaan sinne suuhun nyt kunnolla, lähinnä hampaita katsellen.

Ensimmäinen hammas, yläposkihammas p4 oli ensimmäinen ja sehän heilui. Tarkempi katsominen osoitti että hammas lohjennut ja lohjennut osa heilui aivan irtonaisena. Jasso ja oireille tulikin heti selvä syy. Sain ell ajan tiistaille 18.11 jossa Martha hujautettiin uneen ja hammas poistettiin. 

Poisto oli mennyt oikein mukavasti ja samalla reissulla ihana tuttu hoitaja oli leikannut Marthan kynnet ja putsannut korvatkin. Nyt kelpaa. Neitosen muu purukalusto ell mukaan; erittäin hyvässä kunnossa muuten. Sen verran sökö hammas oli kerännyt moskaa ja vähän mätinyt että ihmekkös jos suu haissut.

Sain onneksi töistä vapaata nopealla aikataululla jotta sain olla Marthan seurana yön kotosalla kun haettiin se illalla vasta 21.30 lääkäristä tokkuraisena kotiin. Nyt kipulääkettä, pehmeää ruokaa ja ab-kuuri niin eiköhän me Marthan suukin kuntoon pian saada.

Alla vielä kuva kun olimme tulleet juuri lekurista Marthan kanssa kotiin. Tein Marthalle pedin olkkariin ja torkuin itse sohvalla yön jotta Martha oli koko ajan valvonnan alla. Rene rakas vahti Marthaa ja meni jossain vaiheessa pötköttämään viereenkin. 

Kaiken tämän kukkuraksi isännän selkä sanoi poks joten nyt minulla on kolme vaivaista kotona. 

Muuten menee sitten oikein mukavasti. Martha on kunnostautunut varsinaisena postinkantajana viime aikoina. Päivälenkiltä poiketaan postilaatikoille josta n. 150m kotiovelle ja neitonen kantaa suussaan ainakin osan posteista kotiin. Martha on niin ylpeä tehtävästään. :)

Marthan kanssa tehty jälkejä aivan huikeilla suorituksilla, niistä sitten enemmän kun saadaan neiti kuntoon ja seuraavalle kerralle kamera mukaan. Olen niin ylpeä kuinka tuo tyttö jaksaa kerta toisensa jälkeen suorittaa jäljen niin upeasti.

Laitetaan loppuun vielä kuva erään yölenkin jälkeen. Tämmöttiis ne usein painuu yöpuulle, aivan toiseen kiinni. Läheisyyttä ja lämpöä, sitähän se hyvä ystävyys on.

Mask

Metsässä tapaa kaikenlaista. Me piilouduimme maskiin tällä kertaa.

 Marthan hieno maski

 Renen hieno maski 

Allekirjoittanut maskin takana

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Lyhyesti virsi kaunis.
Teetätin kakun jossa aiheena oli isännän 40v (lähes vuoden myöhässä tietysti) ja Renen 11v synttärit. 

Voin kertoa että maistuvaa oli ja Rene sai syödä tuon kakun päällä olevan pienen luun suihinsa.

Kukkurukuu

Mitä meille kuuluu?
- Ihan hyvää. Karvatassut voi hyvin ja kaikenlaista ollaan touhuttu. Ilmat kun on kovasti viilennyt niin Rene saanut hurtan kevyttoppiksen jo päällensä ettei vilu iske. Kovasti ollaan ulkoiltu ja tehty lenkin lomassa pientä pääjumppaa molempien kanssa sekä muutama jälkikin suoritettu Marthan kanssa upeaan malliin edelleen.
Renellä oli hieman maha kuralla tuossa muutaman päivän ja pariin mattoon tuli iso hätä yyh. No matot pesty ja ilmeisesti Canikur auttoi koska vatsa kunnossa jälleen eli nouu hätä.

Yksi uusi ketkutus on keksitty. Ainahan nuo on ollut kovia leikkimään keskenään sisätiloissa mutta nyt ovat keksineet sen että tulevat reilusti ennen herätystä alakertaan makkariin ja alkavat leikkimään aivan sängyn vieressä- Tämä on nyt toistunut useita kertoja eli ovat keksineet oivan herätyksen kun ilmeisesti nukkuminen käy tylsäksi touhuksi.
Pari kertaa kyllä ollut hymy kaukana kun reilusti ennen kellonsoittoa alkanut julmettu paini ja eihän siinä sitten enää nukuta ketään ja nauruksihan se menee joka kerta kun sitä touhua katselee.


Lähipellon upea puu eräänä sumuisena aamuna

Marthan kanssa oman pihan haravointihommia

Pieni Rene pummailee sänkyyn

Peittohirwiö Martha

Ystävykset aamulenkillä. Haistellaan ja mietiskellään lenkin lomassa muailman menoa

Synttärihumua

'Paranee vaan vanhetessaan'

C.I.B FI MVA BALTJV-04 JV-04 V-04 V-05 EEV-06

Tarujen Okeyo 'Rene' tänään huimat 11 vuotta !!

Renen kanssa eletyistä hetkistä voisi varmasti kirjoittaa paksun kirjan. Tuon uskomattoman älykkään pitkäkoiven kanssa on tullut koettua ja nähtyä kaikenlaista niin hyvässä kuin pahassa.

Kiitos Annelle tästä upeasta koirasta. Toivotaan että saamme pitää Renen luonamme vielä pitkään sillä meillä on vielä monta lenkkiä nuuskuteltavana, monta pusua antamatta, monta hassutteluhetkeä kokematta, monta Marthan kanssa leikittyä leikkihetkeä leikkimättä sekä monta taskunpohjalta kaivettua salanamia vielä syömättä.

Paljon paljon onnea kultapoika Rene.

Unitassuja

Renen unitassut

Marthan unitassut

Peltojytää ja kontrollia

Nautiskeltiin pirtsakassa kelissä ihana lenkki 'omilla' pelloilla. Pirun kivaa oli, koirat nautti ja mami palellutti sormiaan kun räpsi surkealla kameralla kuvia. Sanoin isännälle että oli muuten viimeiset kuvat mitkä tuolla kameralla otin. Kun ei toimi niin ei. Jäi taas monta ihanaa vauhtikuvaa pelkäksi sutuksi ja muutenkin kuvien laatu heikonlainen.
Kyl me vaan maar niin tykätään täällä asustella. Tännehän sopis nyt oikein hyvin pentukoirakin eks jeh :)

Suttuinen kuva mutta pakko laittaa kun niin hauska. Molemmat kiskoi köyttä eri suuntaan pitkän aikaa.

Isännän ja koirien hippasleikki

Loppuun pari suttuista vauhtikuvaa...

Sitten lopuksi iloista uutista nimittäin Rene kävi eilen ell kontrollissa ja anaalit oli oikein hyvin parantunut. Antibiootit syöty ja nyt toivotaan että vaivat pysyisi poissa.
Marthan pissa kontrolloitiin myös sekä viljeltiin ja puhtaat paperit saatiin. Arvata saattaa että olo on kovin iloinen näiden johdosta. Molemmat kävi myös puntarilla Rene 42,3kg ja Martha 48kg.