Voihan valeraskaus

Meillä tapahtui muutama yö sitten iloinen perhetapahtuma. Martha synnytti kasan lapsia ja aamun valjetessa sängyssämme oli erinnäisten pehmolelujen lisäksi myös 2 kappaletta crocseja.
Jälleen kerran on kaikki lelut kerätty pois ja voin vain katsella pienen bullmastiffin tuskaa kun vauvat on kadonnut. Päätin että jahka tämän olemme taas selättäneet niin Martha menee steriloitavaksi asap. On meille kaikille huomattavasti helpompaa eloa tiedossa kun ei pieni neito ole jatkuvasti hormonihöyryissä.

Eilen illalla kotiaskareita touhutessa kiinnitin jossakin vaiheessa huomiota Marthan rauhallisuuteen. Neito makasi sängyllä ja oli olotilaansa nähden omituisen levollinen. Menin piruuttani kurkkaamaan ja siellähän se makoili pää tyynyllä meikäläisen lenkkari tissien alla. Voi Martha !!

Lähdemme taas ensi viikolla kohti lakeuksia pienelle lomalle ja samalla reissulla pyörähdetään emakkoa muistuttavan ja maailman masentuneimman neitosen kanssa vaasan kv.ssa. Täytyy toivoa ettei nyt aivan penkin alle menis esiintyminen.

Tein aikani kuluksi anopille ja appiukolle kotisivut, tattadaa:
http://peguheipan.nettisivu.org/

Kuvausta ja uusia lenkkipolkuja

Kävimme viime perjantaina tunnin mittaisissa studiokuvissa Go images töölöön nurkilla ja nyt sitten odotellaan päivää jolloin pääsemme esikatselemaan kuvat ja valikoimaan parhaat. Meillä oli rekvisiittaa mukana aiheena mm. meri ja pohjalaisuus. Reneä jännitti vissiin niin paljon että veti kuvausten päätteeksi kiitos yrjöt studionlattialle. Tämän jälkeen poikkesimme aivan vieressä olevaan Finn-Trimmin tiloihin jorisemaan ukon tuttujen kanssa. Koirat oli tässä vaiheessa jo niin väsyksissä poseeramisesta että laittoivat levyksi trimmaamon lattialle välittämättä vaikka viereisillä pöydillä oli muutama rekku parasta aikaa kaunistautumassa. Erittäin reipasta ja hienoa käytöstä molemmilta koirilta. Hyvä mamman mussut :) Kaiken tämän päätteeksi suuntasimme luukkiin lenkille ja unohdimme kameran tottakai autoon. Luukissa ei näkynyt ristinsielua missään joten saimme aika rauhassa tallustella ja katsella paikkoja.

 Seuraavana päivänä pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme Paloheinään. Siellä oli aikamoinen määrä porukkaa mutta tajusimme kavuta rinteen päälle josta suuntasimme takakautta alaspäin Marthan tyyliin, vauhdilla :). Tälläkin kertaa kameramme jäi autoon heh heh. Suuren ihmismäärän vuoksi lenkki jäi kohtalaisen lyhyeksi eikä vapaanapitokaan oikein onnistunut joten ei muuta kun koirat autoon ja suunnaksi Pitkäkosken retkeilymaja.
Täällä saimmekin sitten tehdä lenkkiä aivan rauhassa vanhaankosken kohistessa lenkkipolun vieressä. Kaunista ja rauhallista maisemaa ja ehdottomasti paikka jonne tulemme menemään uudemmankin kerran. Nyt sentään muistimme ottaa kameran mutta lumisateen vuoksi juoksukuvat jäivät sen verta suttuiseksi joten todisteeksi vain muutama hömppäkuva.

Anna nami!!

Marthan kielitemput namin toivossa

Pitkäkosken retleilymajan kupeesta lähtevällä polulla

Lenkin jälkeen ihanaa käpertyä kaverin viekkuun

Kevättä kohden

Niin vaan tupsahdimme jo maaliskuun puolelle. Kevät tekee tulojaan ja pian sen jälkeen onkin jo kesää :)
Viimeisiä jäälenkkejä tässä tehdään ennen sulaa ja alla muutama kuva eiliseltä.

Alle lisään vielä pätkän runoa joka sopii näiden kuvien kanssa.

Mistä tunnet ystävän?

Hänelle voit olla oma itsesi
ja kertoa kaikesta.

Joskus tulee myös hetkiä,
joihin ei tarvita sanoja,
kun toisen ajatukset voi lukea
jo puolesta sanasta tai katseesta.

Se on sielujen sympatiaa