Molemmat koirat voineet hyvin ja kovasti jo talvikelekä odotellaan.
Ehkä suurin uutinen on että Martha oppi vihdoin ja viimein peruuttamaan pelkästä käsimerkistä.
Tätä on hiottu kauan ja viikko takaperin myöhäisellä iltalenkillä se sen vihdoin hoksaksi.
Aiemmin se on aina pistänyt pepun maahan mutta nyt mennään pitkää matkaa yhdessä taaksepäin.
Tarkoitus on jatkaa tätä "suuren suurta" taitoa niin että Martha peruuttaa pelkästä käsimerkistä minun seisoessa paikallaa, istahtaa kesken peruuttamisen käskystä ja lopuksi tulee luokse käskystä.
Jotta tuohon pääsemme, tulee se vaatimaan monen monta toistoa ja paljon namia mutta kyllä me se vielä joku päivä osataan.
Ehkä eniten iloitsen kuitenkin siitä valtavasti innokkuudesta mikä Marthan koko olemuksesta houkuu kun se saa tehdä. Se on aivan sama seurataanko vaiko opetellaan uutta temppua. Tekemisen into ja ilo on tuolla tytöllä kova. :)
Rene puikkonokka voi myös mukavasti. Muutamana päivänä on selvästi ollut vähän kylmissään kun mittari mennyt pakkasen puolelle mutta jahka se taas tottuu niin ihan pienet pakkaset ei sitten menoa taas haittaa.
Renelle on onneksi kylmän talven varalle hommattu muurahaiskarhupuku ja entuudestaan sillä on karvakauluksellinen paksu talvitakki. Jos ei noilla pärjää niin ei sitten millään.
Otin Renen kanssa pientä tottista pitkästä aikaa tänään ja täytyy kyllä todeta että himppasen useimmin vois tehdä. Rene tykkää myös tehdä kovin eri juttuja koska niistä saa namia ja valtavasti kehuja. Jostain syystä Rene tulee nyt eteen istumaan vaikka annetaan käsky; vierelle. Toinen missä pientä hienosäätöä on vapaa sanan kanssa. Rene kyllä tietää VAPAA sanan ja vaikka sille sanoisi vappu, vaara tms niin eipä ole ennen takamustaan maasta nostanut, paitsi tänään.
Nyt siis myös Renen kanssa tehtävä useimmin ja muisteltava kuinka nuo asiat oikeasti tehtiinkään. Ihan on oma moka kun "laiminlyönyt" oppeja. Ehkä sitä on Renen kohdalla automaattisesti kuvitellut että kun se kerran ne jo osaa kunnolla niin miksi niitä nyt tarvisi niin usein toistella. Mutta ideahan ei siinä olekkaan, vaan se yhdessä tekeminen. Kyllä se oli selvästi molemmille taas tänään tärkeä juttu kun saivat sen oman hetkensä ja tuli onnistumisia. :)
Mukavahan noiden kanssa on touhuilla. Niin äkkiä vierähtää tunti jos toinenkin ja koirat tykkää, sehän se siinä kuitenkin parasta on.
Kameraa on kannettu mukana todella todella vähän. Niin synkkiä kelejä ollut muutenkin että kukapa tuolla haluais sumuisia peltokuvia ottaakaan.
Alla nyt kuitenkin yksi kuva viime sunnuntaiselta päiväretkeltä ja oli muuten kaunis päivä. Pakkasta pari astetta ja aurinko paistoi, huoh.
Nyt jäämme odottelemaan lumisateita ja kauniita pakkaspäiviä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti