Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kauniita muistoja

Katselin koneelta vanhoja kuvia ja huomasin että 4.11 tuli jo kolme vuotta Stinan poismenosta.
Mihin tämä aika menee? Muistan sen päivän kun eilisen, kun raskain askelin kävelin eläinlääkäriin Stinan kanssa katsomaan vielä viimeisen kerran olisiko mitään enää tehtävissä.

Huh raskaita muistoja mutta silti niin rakkaita ja ihania.
Stinan sisko Jane poistui keskuudestamme jo 05/2006 ja Stinan veli Hulk lähti saappaat jalassa 11,5 vuoden iässä 02/2011. Neljännestä pennusta meillä ei koskaan ollutkaan mitään tietoa. Maalle se aikoinaan lähti mutta ei siitä sen koommin mitään kuulunut.

Laitan Stinasta muutaman kuvan vuosien varrelta. Nuoruuskuvat on kaikki siskon koneella tallessa mutta tässä nyt kuitenkin vuosilta 2007-2008 joitakin kuvia.


Stina venekerhon vahtivuorossa 07/2007

Uutelassa talvikävelyllä 01/2007

Mustikkamaalla yökävelyllä 08/2007

Stina kallvikinniemessä 06/2007


Stina uutelassa 01/2008

Stina kallvikissa 08/2008

Stina uutelassa, paikassa jossa vietimme monia ihania hetkiä. 10/2008


Viimeisen kuvan jälkeen alkoi Stina näyttää väsymyksen merkkejä ja jossain sisimmässäni tiesin että yhteinen aikamme käy vähiin. Stinaa tutkittiin ja kaikki näytti olevan kunnossa kunnes eräs aamu oli vanha rouva hyvin kipuisen oloinen. Lähdimme siltä istumalta eläinlääkäriin jossa rtg kuvat paljastivat sydämmen ympärillä olevan omituisen "massan. Tämä tieto oli kuin olisi tippunut sata kiloa sementtiä niskaan. Lyyhistyin eläinlääkärin aulan penkille mutta pidin itseni silti koossa, halasin Stinaa ja kerroin kuinka rakastin. Ajoimme McDonaldsin kautta kotiin ja stina sai juustohampurilaisen. Olin luvannut että sitten kun eronhetki kun lähenee, ostaa mami "ampurilaisen" ja se lupaus piti pitää. Tästä meni kaksi päivää ja sain ajan sydänspecialistille josta paljastui että Stinan sydämmen ympärillä valtava kasvainmassa. Heikki Putro varmisti vielä ultra ja rtg kuvat ja päätös oli tehtävä.
Hyvästelin Stinan 9 vuoden ja 2kk ikäisenä 4.11.2008 klo 15.45.

Kiitos rakas ystävä kaikista niistä ihanista hetkistä, kaikista niistä ihanista yökävelyistä, kaikista niistä ihanista ystävistä jotka kauttasi opin tuntemaan. Sinä annoit kaikkesi ja opetit paljon, uskollinen ystävä. Kiitos ♥

Martha sai tehtäväkseen täyttää suuret saappaat ja täytyy kyllä todeta että tuo tyttö, nappisilmä ja sydänkultainen on onnistunut tehtävässään paremmin kuin ehkä kukaan muu olisi voinut.
Jos jollakin elävällä olennolla on sydän puhdasta kultaa niin se minun Martha. :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Mitäs kuuluu?

Niin, mitäs meille kuuluu? No ei kummempia.
Molemmat koirat voineet hyvin ja kovasti jo talvikelekä odotellaan.

Ehkä suurin uutinen on että Martha oppi vihdoin ja viimein peruuttamaan pelkästä käsimerkistä.
Tätä on hiottu kauan ja viikko takaperin myöhäisellä iltalenkillä se sen vihdoin hoksaksi.
Aiemmin se on aina pistänyt pepun maahan mutta nyt mennään pitkää matkaa yhdessä taaksepäin.
Tarkoitus on jatkaa tätä "suuren suurta" taitoa niin että Martha peruuttaa pelkästä käsimerkistä minun seisoessa paikallaa, istahtaa kesken peruuttamisen käskystä ja lopuksi tulee luokse käskystä.
Jotta tuohon pääsemme, tulee se vaatimaan monen monta toistoa ja paljon namia mutta kyllä me se vielä joku päivä osataan.
Ehkä eniten iloitsen kuitenkin siitä valtavasti innokkuudesta mikä Marthan koko olemuksesta houkuu kun se saa tehdä. Se on aivan sama seurataanko vaiko opetellaan uutta temppua. Tekemisen into ja ilo on tuolla tytöllä kova. :)

Rene puikkonokka voi myös mukavasti. Muutamana päivänä on selvästi ollut vähän kylmissään kun mittari mennyt pakkasen puolelle mutta jahka se taas tottuu niin ihan pienet pakkaset ei sitten menoa taas haittaa.
Renelle on onneksi kylmän talven varalle hommattu muurahaiskarhupuku ja entuudestaan sillä on karvakauluksellinen paksu talvitakki. Jos ei noilla pärjää niin ei sitten millään.
Otin Renen kanssa pientä tottista pitkästä aikaa tänään ja täytyy kyllä todeta että himppasen useimmin vois tehdä. Rene tykkää myös tehdä kovin eri juttuja koska niistä saa namia ja valtavasti kehuja. Jostain syystä Rene tulee nyt eteen istumaan vaikka annetaan käsky; vierelle. Toinen missä pientä hienosäätöä on vapaa sanan kanssa. Rene kyllä tietää VAPAA sanan ja vaikka sille sanoisi vappu, vaara tms niin eipä ole ennen takamustaan maasta nostanut, paitsi tänään.
Nyt siis myös Renen kanssa tehtävä useimmin ja muisteltava kuinka nuo asiat oikeasti tehtiinkään. Ihan on oma moka kun "laiminlyönyt" oppeja. Ehkä sitä on Renen kohdalla automaattisesti kuvitellut että kun se kerran ne jo osaa kunnolla niin miksi niitä nyt tarvisi niin usein toistella. Mutta ideahan ei siinä olekkaan, vaan se yhdessä tekeminen. Kyllä se oli selvästi molemmille taas tänään tärkeä juttu kun saivat sen oman hetkensä ja tuli onnistumisia. :)

Mukavahan noiden kanssa on touhuilla. Niin äkkiä vierähtää tunti jos toinenkin ja koirat tykkää, sehän se siinä kuitenkin parasta on.

Kameraa on kannettu mukana todella todella vähän. Niin synkkiä kelejä ollut muutenkin että kukapa tuolla haluais sumuisia peltokuvia ottaakaan.

Alla nyt kuitenkin yksi kuva viime sunnuntaiselta päiväretkeltä ja oli muuten kaunis päivä. Pakkasta pari astetta ja aurinko paistoi, huoh.



Nyt jäämme odottelemaan lumisateita ja kauniita pakkaspäiviä...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Seinäjoki KV ja lomatunnelmia

Vajaa viikon verran nyt lomailtu lakeuksilla ja kyllä on taas ollut ihanaa.

Viime viikon perjantaina kun tänne saavuttiin niin lähdin aikalailla samantien seinäjoki areenalle näyttelyjuttuja laittamaan valmiiksi. Siellä vierähtikin mukavasti muutama tunti kieltokylttien ja pokaalien kanssa.
Lauantaina aamulla suuntasimme dallukehän laidalle jossa ystävän dallu kävi pyörähtämässä. Eri tuli mutta ei sijoituksia ja on muuten Lyylin viimeinen serti todella tiukassa hitsivie.

Sunnuntaina aamulla sitten Martha autoon ja areenalle.
Marthaa ei kiinnostanut pätkääkään koko touhu ja kun tähän lisätään kahden tunnin odottelu ennen kehiä niin hohhoijaa. Kaikenlisäksi unohdimme ottaa häkin mukaan jossa M olisi voinut rauhassa pötkötellä. Jos huhtikuussa vaasan kv.hen mennään vielä niin se saakin olla sitten viimeinen hallinäyttely. Odotamme siis kesän ulkonäyttelyitä jossa neiti paljon paljon rentoutuneempi ja jopa häntä heiluu.
Martha on luonteeltaan hyvin pehmeä ja jollakin tapaa ahdistuu hallihälinästä. Normaali arjessa pehmeys ei haittaa tai näy millään tapaa mutta sisänäyttelyissä jossa sadat koirat haukkuu, on ahdasta jne sen huomaa hyvin.. Normaali M on iloinen, leikkisä, kova juttelemaan ja äärettömän hyväsydämminen. Ei häntä koipien välissä ja korvat luimussa.
Kun laittaa puntariin näyttelyt ja harrastukset niin tottahan se meillä menee niin että harrastusjutut vie voiton. M loistaa kun saa tehdä töitä ja oppia uutta. Olen sanonutkin että meillä vähenee näyttelyt ja keskitymme jatkossa enemmän harrastusjuttuihin jossa niin omistaja sekä koira oikeasti viihtyy.
Tavallaan sitten harmi kun itse tykkäisin myös käydä näyttelyissä.. hmm. Tämähän on selvästi kolmannen koiran paikka hih. Martha onneksi palautui Seinäjoen jälkeen aivan normaaliin samantien kun päästiin hallin ovesta ulos. Sitten oli taas kaikki jees ja häntä heilui. :)

Bullmastiffeja oli ilmoitettu 11kpl josta taisi yksi olla pois. Perjantaina sain kurkata luetteloa ja kauniita ja hyvin pärjänneitä koiria tulossa eli lähdimme siitä että jos eh saadaan niin olemme tyytyväisiä. :)
Avo-eri avk2
Rodunomainen lähestyttäessä
Tuomari; Saija Juutilainen, Suomi

Eri tupsahti ja arvostelu oli hyvinkin mukavaa luettavaa. Sanomista tuli että saisi esiintyä jämäkämmin/ tyhdikkäämmin ja ei ihmekkään. Saamme siis olla tästä eristä todella tyytyväisiä.

Nyt tulee ainakin puolen vuoden tauko näyttelyistä, pyrimme pudottamaan Marthan painoa ja etsimään kiinteämpää vyötäröä eikä muuten tekis pahaa meikäläisellekkään ;)


No mitäs muuta me ollaan täällä puuhailtu?
Ulkoiltu, Pyöritty mudassa, juostu peltorallia, syöty mutaa, treffattu dallutyttöjä, riehuttu beagletyttöjen kanssa ja nautittu elämästä.
Vielä olisi tarkoitus pyörähtää agihallissa ja jos hyvin käy niin sieltä sais muutaman kivan kuvankin muistoksi.

Alla vielä muutama kuva tämän päivän lenkiltä kun suuntasimme todella korpeen.