Martha kävi tekemässä aivan nappijäljen.
Jälki sai muhia oikeen kunnolla ja etsittiin tarkoituksella puoleen väliin jälkeä haastava "vesieste".. tai pikemminkin noin 5m rämeikkö joka siis lillui vedessä ja meikäläisen kumisaappaat uppoi veteen niin että varresta meinasi tulla vesi sisään. Martha sai vetää metsärallia noin puolisen tuntia ennen jäljelle lähtöä ja tämä oli selvästi fiksu veto koska keskittyminen oli aivan toista luokkaa kun sai päästellä suurimmat höyryt ensin pihalle. Martha työskenteli tarkasti ja hyvin määrätietoisesti koko ajan. :)
Ensimmäistä kertaa Martha käytti koko jäljen nenäänsä eikä ottanut kertaakaan ilmavainua.
Yksi "hukka" tuli noin 150m ennen kaatoa. Oikeastaan olimme molemmat aivan hukassa koska minä en nähnyt seuraavaa piilomerkkiä missään ja Martha etsi ja etsi. Katsoin taaksepäin ja näin vanhan merkin kaukana, joten palasimme jo ohitetun merkin luokse ja jatkoimme matkaa. Tämän jälkeen Martha pääsi taas jäljelle ja vetikin loppu matkan aivan upeasti.
Martha osoitti makaukset hienosti pysähtymällä, nuuhkimalla ja minua katsomalla.
Lyhyesti tämä haastava jälki kaikkinensa oli Marthalle aivan piis of keik joten ensi kerralla laitamme lisää panoksia pyttyyn. :)
Voiko ylpeyteen haljeta? :)
Renelle puolestaan tehtiin noin 15m "namijälki". Hienosti meni Renekin mutta tämän pidempää on jatkossa turha tehdä.. Renellä kun on aivan muut jutut mielessä. :D
Kuvia yritettiin ottaa mutta synkän kelin vuoksi jokainen kuva niin suttuinen että se siitä.
Jälki sai muhia oikeen kunnolla ja etsittiin tarkoituksella puoleen väliin jälkeä haastava "vesieste".. tai pikemminkin noin 5m rämeikkö joka siis lillui vedessä ja meikäläisen kumisaappaat uppoi veteen niin että varresta meinasi tulla vesi sisään. Martha sai vetää metsärallia noin puolisen tuntia ennen jäljelle lähtöä ja tämä oli selvästi fiksu veto koska keskittyminen oli aivan toista luokkaa kun sai päästellä suurimmat höyryt ensin pihalle. Martha työskenteli tarkasti ja hyvin määrätietoisesti koko ajan. :)
Ensimmäistä kertaa Martha käytti koko jäljen nenäänsä eikä ottanut kertaakaan ilmavainua.
Yksi "hukka" tuli noin 150m ennen kaatoa. Oikeastaan olimme molemmat aivan hukassa koska minä en nähnyt seuraavaa piilomerkkiä missään ja Martha etsi ja etsi. Katsoin taaksepäin ja näin vanhan merkin kaukana, joten palasimme jo ohitetun merkin luokse ja jatkoimme matkaa. Tämän jälkeen Martha pääsi taas jäljelle ja vetikin loppu matkan aivan upeasti.
Martha osoitti makaukset hienosti pysähtymällä, nuuhkimalla ja minua katsomalla.
Lyhyesti tämä haastava jälki kaikkinensa oli Marthalle aivan piis of keik joten ensi kerralla laitamme lisää panoksia pyttyyn. :)
Voiko ylpeyteen haljeta? :)
Renelle puolestaan tehtiin noin 15m "namijälki". Hienosti meni Renekin mutta tämän pidempää on jatkossa turha tehdä.. Renellä kun on aivan muut jutut mielessä. :D
Kuvia yritettiin ottaa mutta synkän kelin vuoksi jokainen kuva niin suttuinen että se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti