Tosi ystävä on aina vierellä
Me ajeltiin taas tänään sipoonkorpeen telmimään. Se hiljaisuus ja luonto on jotain niin ihanaa, ehdottomasti yksi lempparipaikoistamme. Reilu tunti siellä taas vierähti ja autolle päästyämme Martha aloitti taas alakuloisen matelun. Koska Renelle iski vilu, laitoimme pojan autoon ja painelimme siihen lähellä josta alkoi ihana metsäpätkä. Martha pinkas sinne sata lasissa, seisoskeli hetken paikoillaan, juoksi isännän luokse häntä heiluen että tuu ny. Martha siis haki isännän leikkimään ja sinnehän ne juoksi molemmat vielä hetkeksi metsän siimekseen. En tiedä mite ne siellä touhus mutta Marthan naamasta ja vauhdista päätellen kivaa oli.
Pikkusen ripsui luntakin ja auton mittari näytti -1. Olisko se talvi todella tekemässä tuloaan? Toivottavasti näin on.
Kasvattajalta odottelemme edelleen tietoa onko mitään pentujuttuja tiedossa.. odotusta siis kovasti ilmassa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti