Sivun näyttöjä yhteensä

Lukijat

torstai 7. tammikuuta 2016

Marthan kertomus

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ikävä on Marthaa aivan hirmuinen edelleen ja antaisin vaikka hiukseni päästä että saisin pulleron tänne seuraamme takaisin.

Rene ja Bertha on selvästi lähentynyt Marthan poismenon jälkeen. Rene hakeutuu Berthan läheisyyteen ja Bertha taas yllyttää Reneä kovasti päivittäin leikkimään kun leikkitäti puuttuu nyt. :(

No mitä sitten tapahtui joka johti Marthan lähtöön? Minäpä kerron.

Martha sai reilun kahden kuukauden kohtauksettoman elon jälkeen joulupäivänä aamulenkillä ensimmäisen kohtauksen. Normaali noin 2 minuutin kouristuskohtaus.
Rauhoitin sen päivän aivan koska tiesin että Marthan tapauksessa sieltä tulisi ainakin toinen 12 tunnin sisällä. Makoilimme joulupäivän, otimme rennosti ja tein kolmikon kanssa ihanan lyhkäisen päivälenkin.
Illalla klo 18.25 Martha sai kohtauksen jälleen. Tämän kohtauksen jälkeen tapahtui jotain mitä ei ole aiemmin esiintynyt. Marthan pää ja toinen puoli huulesta nyki eikä nykiminen loppunut. Annoin stesolin 10mg peppuun mutta nykiminen vain jatkui.  Klo 19 taas kohtaus ja annoin toisen stesolinin peppuun mutta nykiminen jatkui edelleen. Olin tässä vaiheessa ollut kahdesti jo yhteydesssä ell josta kehoittivat odottamaan stesolinin vaikutusta...
Koska nykiminen jatkui ja Martha ei ollut oma itsensä, soitin jälleen ell ja kerroin että lähdemme nyt tulemaan sinne ja piste. Tämän puhelun jälkeen tuli taas kohtaus. Tässä vaiheessa soitin äidin hätiin koska isäntä oli tietysti yövuorossa auton kanssa enkä halunnut jättää Reneä ja Berthaa sekavan illan jälkeen keskenään. Äitini riensi apuun ja minä lähdin Marthan kanssa univetiin samaan hoitoa.
Ell luokse päästyämme taas kohtaus n. klo 21.45.
Martha lähti välittömästi rauhalliseen huoneeseen saamaan lääkehoitoa suoraan suoneen ja tässä vaiheessa yhtäsoittoinen pään ja huulen nykiminen vasta loppui. Istuin Marthan vieressä, kerroin kuinka rakastan ja kerroin että meillä olisi vielä paljon tekemistä ja kokemista yhdessä.
Muistan sen pelon tunteen joka alkoi hiipua mieleen mutta pakko oli tsempata.
Noin 23.30 ell sanoi että voisimme lähteä kotiin koska kohtauksia ei ollut enää tullut ja Martha oli rauhallinen.
Pääsimme ell tiloista pihaan taksia odottamaan jossa jälleen kohtaus. Ei muuta kuin takaisin sisälle ja Martha jäi sinne saamaan hoitoa. Minä lähdin itku kurkussa taksilla kotiin. Muistan vain itkeneeni koko taksimatkan.

Aamulla ell soitti hieman kahdenksan jälkeen että Martha oli saanut yöllä 4.30 ja 8.00 kohtaukset. Sanoivat että Marthan olisi hyvä jäädä vielä sinne ja tottakai koin sen myös itse parhaaksi vaihtoehdoksi.

Siinä sitten odoteltiin ja muutaman kerran soittelin ell klinikalle josta kerrottiin että Martha saanut 3 kohtausta aamun jälkeen hurjasta lääkehoidosta huolimatta. Tässä vaiheessa vasta ell ehdotti että Martha nukutettaisiin hetkeksi että aivot saisi lepoa ja että meidän täytyisi ensin hakea lähimmästä apteekista (tässä tapauksessa pyhänä se olisi ollut manskun ya) jokin epilääkke koska heillä ei sillä hetkellä sitä ollut ja jota annettaisiin ja sen jälkeen hetkelliseen uneen.. MIKSI ei aiemmin?! Kerroin ettemme hae lääkettä vaan tulemme hyvästelemään Marthan.
 Minä luulen että Marthan pää oli saanut jo tuhoja valtavasta kohtausryöpystä ja lähes 4 tunnin yhtäsoittoisesta nykimisestä.. jotainhan siellä päässä tapahtui tuona aikana koko ajan. :(

Istuin isännän kanssa alas ja tiesin että meidän oli oltava reiluja Marthaa kohtaan ja päästää tyttö ikiuneen. Lähdimme univetiin hyvästelemään lääkkeistä ja kohtauksista aivan tokkuraisen rakkaan Marthan.

Klo 14.50 Martha nukkui rauhassa pois.

Ikävä on riistävä. Minun ilopilleri, hyväntuulen tyttö. Kaikille niin kiltti, herkkäsielu ja rakas sylikissa on poissa.
Ei tämän näin pitänyt mennä, ei todellakaan.

Martha sai viimeisen matkansa meidän mondeon takapenkillä kun veimme Marthan eviran kylmiöön.

Nyt odottelemme vastausta Evirasta.


Haluan laittaa alle viimeisen kuvan Marthasta 20.12.2015 jolloin Martha makoili pitkään sylissäni rapsuteltavana. Muistan tuon hetken kuin eilisen. Vain me kaksi, tuijotuskilpailu ja Marthan kova "juttelu" <3

Sinua niin valtava ikävä 

Olen kiitollinen ja saan lohtua siitä että Martha sai viettää normaalina itsenään jouluaaton kaikkien rakkaitten läheisten kanssa ja jokainen sai vielä halia ja paijata tyttöä vailla huolen häivää.


Loppuun Marthan muistokappale sinne jonnekkin..

https://www.youtube.com/watch?v=u9Dg-g7t2l4



2 kommenttia:

  1. Olen todella pahoillani teidän puolesta ja isot osanotot valtavaan suruun!

    VastaaPoista
  2. Kiitos.

    Kyllä tämä tuntuu niin epäreilulta. Renen halikaveri ja Berthan leikki ja oppitäti on poissa. :( Odottelemme edelleen Eviralta poistia löytyikö mitään vaiko ei.

    VastaaPoista