Voihan hittolainen mikä pari viikkoinen. Mistähän sitä oikein aloittaisi? Tässä lyhyt briiffi;
Viime viikolla pellolle päästyämme ja koirat autosta päästettyä huomasin että Marthan takapuoli ja tarkemmin hännäntyvi veressä.
Seuraavana päivänä lääkäriin ja anaalirauhastulehdushan se siellä. Anaalit huuhdeltiin ja Martha sai antibioottikuurin. Oireet katosi heti huuhtelun jälkeen (onneksi) ja loppu viikosta olemme menossa tarkastuskäynnille jossa anaalit huuhdellaan vielä uudestaan varmuuden vuoksi.
Päivää ennen tätä sanoin isännälle että nyt kyllä anaalit falskaa tyhjennyksestä huolimatta koko ajan ja Martha hinkkaa peppua mattoon että kohta pakko viedä lekuriin jos ei kotikonstit auta.
Toissapäivänä myöhäisellä yälenkillä koirat leikki keskenään vapaana ja jotenkin Martha sitten pääsi taklaamaan Renen ja voi julmettu mikä ulahdus Reneltä pääsi. laitoin Marthan istumaan paikka sanan alle ja juoksin isännän ja Renen luokse. Rene roikotti vasenta etutassua ja seisoi niska kenossa päätä hieman roikottaen. Sydän kurkussa katseltiin että kääntyykö pää yhtään ja oltiin vaan hetki paikoillaan. Noin minuutin verran Rene oli haluton kävelemään ja roikotti tassua vaan. Tässä vaiheessa se sydän oli jo oikeasti kurkussa huolesta.. nytkö Reneltä meni niska ja tassu! Lähdimme tepsuttelemaan hissun kissun etanavauhtia kotiinpäin ja luojalle kiitos Rene siitä vetreentyi ja kotiin päästyämme oli jo aivan normaali.
Annoin yötä vasten varmuudeksi kuitenkin kipulääkkeen nassuun ja aamulla vanha pappa oli täysin normaali ja aamuruoalle juostiin taas niin että parketti löi kipinää. :)
Selvisimme siis suurimmilta vammoilta. Onneksi!
Tänään sitten olimme ajalemassa pellolle kun saimme pyöräilijän autonkylkeen kovassa vauhdissa. Pyöräilijä teki hirmuisen voltin mutta selvisi onneksi naarmuitta saati vammoitta. Auto sai klommoa ja naarmua pintaan mutta muuten kaikki selvisi vahingoitta. Rene ja Martha istui auton takaosassa silmät pyöreinä. Päästiin loppujen lopuksi kyllä pellolle, lähes 2 tunnin viiveellä.
Tähän kaikkeen päälle vielä se että meillä ei ole pentua. Sanotaanko nyt vaikka niin että kasvattajan kanssa pieni näkemysero erään asian suhteen. Kerttu on siis takaisin kasvattajalla.
Enempää en täällä asiaa tässä nyt roudi.
Uusia suunnitelmia penturintamalla kuitenkin ja uusia tuulia asunto asioissa. Kerrotaan niistä sitten myöhemmin lisää.
Me yritämme päästä tämän viikon loppuun ilman lisä kolhuja saati naarmuja.
Viime viikolla pellolle päästyämme ja koirat autosta päästettyä huomasin että Marthan takapuoli ja tarkemmin hännäntyvi veressä.
Seuraavana päivänä lääkäriin ja anaalirauhastulehdushan se siellä. Anaalit huuhdeltiin ja Martha sai antibioottikuurin. Oireet katosi heti huuhtelun jälkeen (onneksi) ja loppu viikosta olemme menossa tarkastuskäynnille jossa anaalit huuhdellaan vielä uudestaan varmuuden vuoksi.
Päivää ennen tätä sanoin isännälle että nyt kyllä anaalit falskaa tyhjennyksestä huolimatta koko ajan ja Martha hinkkaa peppua mattoon että kohta pakko viedä lekuriin jos ei kotikonstit auta.
Toissapäivänä myöhäisellä yälenkillä koirat leikki keskenään vapaana ja jotenkin Martha sitten pääsi taklaamaan Renen ja voi julmettu mikä ulahdus Reneltä pääsi. laitoin Marthan istumaan paikka sanan alle ja juoksin isännän ja Renen luokse. Rene roikotti vasenta etutassua ja seisoi niska kenossa päätä hieman roikottaen. Sydän kurkussa katseltiin että kääntyykö pää yhtään ja oltiin vaan hetki paikoillaan. Noin minuutin verran Rene oli haluton kävelemään ja roikotti tassua vaan. Tässä vaiheessa se sydän oli jo oikeasti kurkussa huolesta.. nytkö Reneltä meni niska ja tassu! Lähdimme tepsuttelemaan hissun kissun etanavauhtia kotiinpäin ja luojalle kiitos Rene siitä vetreentyi ja kotiin päästyämme oli jo aivan normaali.
Annoin yötä vasten varmuudeksi kuitenkin kipulääkkeen nassuun ja aamulla vanha pappa oli täysin normaali ja aamuruoalle juostiin taas niin että parketti löi kipinää. :)
Selvisimme siis suurimmilta vammoilta. Onneksi!
Tänään sitten olimme ajalemassa pellolle kun saimme pyöräilijän autonkylkeen kovassa vauhdissa. Pyöräilijä teki hirmuisen voltin mutta selvisi onneksi naarmuitta saati vammoitta. Auto sai klommoa ja naarmua pintaan mutta muuten kaikki selvisi vahingoitta. Rene ja Martha istui auton takaosassa silmät pyöreinä. Päästiin loppujen lopuksi kyllä pellolle, lähes 2 tunnin viiveellä.
Tähän kaikkeen päälle vielä se että meillä ei ole pentua. Sanotaanko nyt vaikka niin että kasvattajan kanssa pieni näkemysero erään asian suhteen. Kerttu on siis takaisin kasvattajalla.
Enempää en täällä asiaa tässä nyt roudi.
Uusia suunnitelmia penturintamalla kuitenkin ja uusia tuulia asunto asioissa. Kerrotaan niistä sitten myöhemmin lisää.
Me yritämme päästä tämän viikon loppuun ilman lisä kolhuja saati naarmuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti